Halfway hotel

Kp 11. Kierron puoliväli lähenee. Eipä tässä sinänsä mitään uutta taas ole, yritetään se mikä yritetään. Oma olo on ollut vähän jotenkin turvonnut, tai siis maha ainakin.

Eilen kävin ottamassa työpaikan tarjoaman influenssarokotuksen, ja vähän on olkapää arkana. Toivon, että sillä piikillä ei mitään vaikutusta raskautumiseen ole, mutta mistäs sitä tietenkään tietää. Mieluummin kuitenkin otan rokotteen nyt tässä vaiheessa kun en ole raskaana, kuin sitten myöhemmin jos sattuisin raskautumaan. Poikaa odottaessani otin lääkärin ohjeen mukaan influenssarokotuksen vasta raskausviikolla 14 (muistaakseni), eli toisella kolmanneksella, vaikka influenssakausi oli päällä jo reilusti aiemmin. En sitten tiedä miten nykyään edes ohjeistetaan rokotuksista raskausaikana.

Jotenkin on tosi skeptinen olo onnistumisen suhteen. Ajatus siitä, että saisin joskus toisenkin lapsen syliini tuntuu niin kaukaiselta, kun miettii kaikkia niitä asioita joiden täytyy mennä juuri oikein että raskaus onnistuu. Ehkä olen jo liian vanha ja rupsahtanut akka tällaiseen...

Uutta putkeen

Kp 7. Eilen oli havaittavissa vielä aavistuksen verran pientä tihuttelua, mutta muuten kuukautiset ovat nyt ohi. Nyt sitten pitäisi taas jaksaa yrittää - jyyst jyyst jyyst. Oh dear.

Laskin, että oletusarvoisesti kaikkein hedelmällisin aika olisi ensi viikon puolessa välissä, ehkä 3.-4.10. Itse olen työmatkalla alkuviikon, mutta toivottavasti ehdimme silti tälle lottokierrokselle mukaan. Ovulaatiotestejä en jaksa tehdä, uskon, että kierto on säännöllinen, ja ovulaatio tapahtuu 14 päivää ennen kierron alkua. Mutta katsotaan nyt miten tuo edellisen kierron plussahässäkkä vaikuttaa prosessiin, ja meneekö rytmi siitä sekaisin.

Normalisoitumista

Kp 5. Vuoto loppui nopeasti viikonlopun aikana. On hyvä juttu, että sitä runsasta vuotamista ei kestänyt kovin monta päivää, nopeasti oltaisiin nimittäin anemian puolella oltu... Nyt sitten elämä alkaa taas normalisoitua, ja uutta yritystäkin saattaa jälleen ajatella.

Mietin, että olisi kiva, jos elämässä olisi tiedossa joku kiva juttu mitä odottaa ja suunnitella, etteivät ajatukset koko ajan pyörisi tässä lisääntymisyrityksessä (ja samaan aikaan stressaavissa työjutuissa). Olisi ihanaa vaikka muuttaa unelmiensa asuntoon, ja suunnitella sen sisustusta... Tai lähteä reissuun. Tai jotain, mikä olisi aivan erilaista kuin tämä arki. Mutta ei auta, päivä kerrallaan pitää tämä elämä elää.

Täti punainen

Kp 3, runsas vuoto jatkuu. Kipuja ei onneksi ole vieläkään kovasti, mutta mietin kuitenkin välillä buranan ottamista. Ehkä en nyt ota kuitenkaan, kun kuitenkin pärjään vielä ilmankin. Olo on silti aika vetämätön ja väsynyt.

Olen miettinyt, että tarkistan elintapojani, ja yritän elää terveellisemmin. Liikkuakin voisin enemmän. Pitäisi elää niin, että sen hedelmöittyneen munasolun olisi helppo kiinnittyä. Mutta ihan kaikkeen ei pysty itse kuitenkaan vaikuttamaan. Googlailin tilastoja, joiden mukaan jo minun ikäisenäni on huomattavasti paljon todennäköisempää se että munasolu ei kiinnity, kuin että kiinnittyisi. Tylyä luettavaa, etenkin kun se tilastollisesti kriittinen 35. ikävuosi tulee koko ajan lähemmäksi. Tässä vaiheessa sitä kiroaa, ja hakkaa päätä seinään kun "ei tullut hankittua lapsia nuorempana". Mutta, tehty mikä tehty, ei tälle asialle mitään enää voi. Täytyy vain koettaa elellä terveellisesti ja stressittömästi. As if.

Niagara

Kp 2. Vuoto on to-del-la runsasta. Veren mukana tulee paljon "hyytymiä", eli sitä limakalvoa luullakseni. Vaikka tämä touhu on tällaista blood bathia, niin jännää kyllä, kuukautiskipuja ei ole juuri ollenkaan. Ei mitään kramppaamista eikä jomottelua, edes päähän ei koske. On ainoastaan runsasta vuotoa. Tästäkin voi siis päätellä, että tämä kierto oli poikkeuksellinen, sillä normaalisti jos vuotoa olisi näin paljon, olisi olokin varmasti kivuliaampi (ehkä).

Sen unohdin kirjoittaa aiemmin, että maanantain ja tiistain välisenä yönä (jolloin se plussaviivakin hävisi kokonaan näkyvistä) tuli samanlainen hikoilukohtaus, kuin kolme vuotta sitten synnytyksen jälkeen (jolloin niitä tuli useita). Minun piti yöllä vaihtaa pyjaman paita kuivaan keskellä yötä. Mietin, että se hikoilu liittyi silloin kai estrogeenitasojen(?) laskemiseen. Nytkin se varmaan oli yhteydessä siihen, että hormonitasot normalisoituivat ja kuukautiset lopulta alkoivat.

Aikamoista hormonimyrskyä siis täällä. Henkisestikin myllertää, ja vaikka kuinka yritän olla järjen äänenä itselleni ("tällaista tapahtuu paljon, parempi onni ensi kerralla"), en voi välttää sitä että olo on ajoittain surullinen.

Huti tuli

Kp 1. Tänään aamulla alkoi pieni tihutteluvuoto, joka iltaa kohden muuttui normaalimmaksi kuukautisvuodoksi. Eli se siitä sitten. Neljännen yrityskierron pituudeksi tuli 29 päivää, mikä oli päivän-pari pidempi kuin tähän asti. En siis olisi ehkä tajunnut olleeni raskaana, ellen olisi sunnuntaina tehnyt sitä positiivista testiä (ja jos muut oireet eivät olisi lopulta olleet niin selvät).

Harmitus on ollut suurta, kun tärppääminen oli niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Helpottunut olen ollut silti siitä, että vuoto alkoi tänään, eikä sitä tarvinnut monta päivää odotella. Ja nyt tiedän, että ovulaatio ja hedelmöittyminen ovat tapahtuneet. Jotta ensi kerralla en voisi syyttää ainakaan mahdollista piilevää hiivatulehdusta epäonnistumisesta, otin tänään sen gynekologini kesäkuussa määräämän hiivalääkeen (1 kapseli, 150 mg flukonatsoli).

1. yrityskierto 28 päivää (kp 1: 31.5.) 
2. yrityskierto 28 päivää (kp 1: 27.6.) 
3. yrityskierto 27 päivää (kp 1: 25.7.) 
4. yrityskierto 29 päivää (kp 1: 21.8.)
5. yrityskierto xx päivää (kp 1: 19.9.)

Eipä ole helppoa, ei. Harmittaa.

Voi perse

Kp 29. Kuukautisia ei ole vielä näkynyt, ei edes sellaista pientä tuhrua. Tämä ei kuitenkaan lupaa mitään hyvää, sillä tein jo sunnuntai-iltana testin, joka näytti haaleaa mutta selkeää plussaa. Maanantai-aamuna testi näytti negatiivista, mutta siitä saattoi kuitenkin tietyssä kulmassa nähdä vähän plussaviivaa. Tänään aamulla testi ei näytä plussaa missään valossa vaikka testiä kuinka kääntelisin. :(

Kyseessä siis lienee kemiallinen raskaus, ja enpä olisi ollut edes tietoinen siitä, ellen olisi sunnuntai-iltana tyhmyyksissäni testiä tehnyt. Nyt sitten harmittaa ja kovasti. Tietysti nyt vain odottelen että kuukautiset alkaisivat, toivottavasti mahdollisimman pian.

Oireita on ollut vähän, alavatsalla on ollut painon tunnetta ja eilen varsinkin oli kova kylmähorkkakohtaus ja väsytti. Mutta joo, eivätköhän nuo oireetkin tuosta lopu sitä mukaa kun raskaushormonitaso laskee. Nyt "oireista" on jäljellä pelkkä puhdas vitutus...

Myhistelyä apteekissa

Kp 27. Uskalsin kuin uskalsinkin käydä tänään apteekissa ostamassa pari raskaustestiä. Tuli taas niin nolo teiniolo, aivan yhtä vaikeaa oli tehdä ostoksia intiimihyllyltä nyt kuin viimeksikin (vuosia sitten). Eniten pelkäsin sitä, jos joku tuttu näkisi minut testihyllyllä. No mutta, elämä on tätä jatkuvaa henkistä kasvua... Toivottavasti minulle tulee joskus aihetta tehdäkin noita testejä. Kuukautisten pitäisi alkaa huomenna tai tiistaina viimeistään, ja jos ei ala, niin sitten testaan.

Lauantai

Kp 26. Jotenkin minua jännittää nyt kovasti se miten tässä kierrossa oikein käy. Mitään raskausoireita ei siis ole, mutta silti ajattelin, että voisin kuitenkin käydä huomenna ostamassa raskaustestin tai pari. En ole ehtinyt vielä kertaakaan testailla, sillä kuukautiset ovat aina alkaneet ennen kuin on ollut edes aihetta epäillä mitään. Nyt kuitenkin ajattelin, että teen ihan huvikseni testin maanantaina, jos huomenna ei vuoto ala. Mutta joo, eipä tosiaan ole syytä edes epäillä nyt mitään, mikä sinänsä on tosi mälsää.

Juttelimme tänään saunassa miehen kanssa, että on kyllä tosi kivaa, että poikamme osaa jo niin paljon asioita. Elämä on hurjan paljon helpompaa, kun 3-vuotias syö, pukee ja käy vessassa itse, kävelee kauppaan ja nukkuu täydet yöt. Elämä vaikuttaa aivan normaalilta meille aikuisillekin! Tällaisessa elämäntilanteessa olisi helppo ottaa vastaan uusi vauva, kun vanhemman lapsen kanssa ei tarvitse temppuilla vaippojen kanssa tai raahata sitäkin vaunuissa paikasta toiseen. Lisäksi luulen, että poikakin olisi kypsempi jakamaan vanhempien huomiota vauvan kanssa nyt, kun hän on saanut olla pitkään silmäterämme. Mutta katsotaan onnistuuko meidän yrityksemme, ja suodaanko meille sitä toista lasta ollenkaan...

Tunnustus

Sain Juttukuplan Jubulta tunnustuksen, jee!

Tunnustuksen sääntöihin kuuluisi jakaa tämä eteenpäin suosikkiblogeilleen, mutta koska niin moni seuraamani blogi on tämän tunnustuksen jo saanut, olen tylsä enkä nimeä tällä kertaa ketään. Tulin kuitenkin hyvin iloiseksi siitä, että tähänkin blogiin on lukijoita löytynyt.

Nyt taitaa olla kp 25. Kuukautiset voisivat alkaa sunnuntaina tai maanantaina, jos kierto pysyisi 27-28 päivän pituisena. Pieniä alavatsatuntemuksia on jatkunut tiistaista lähtien, mutta hyvin vaimeasti. Näitä ei siis todellakaan voi tulkita raskausoireiksi. Tällä hetkellä fiilarit ovat pikemminkin kuukautistyyppisiä, joten eiköhän se uusi kierto sieltä kohta napsahda päälle.

Vihlontaa

Kp 22. Tänään kaupassa käydessäni tuntui kävellessä välillä kohdun kohdalla pientä vihlontaa. Hullu alkaa tietysti luulotella jo vaikka mitä, mutta kun katsoo historiaa taaksepäin, niin onhan noita vihlontoja ollut. Nyt tämä tuntemus oli vain aivan keskellä kohtua, ihan alavatsalla siis.

Muuten tuntuu, että jotkut PMS-tyyppiset raivotautioireet nostavat taas päätään. Moni asia ärsyttää ylenpalttisesti tässä vaiheessa kiertoa. Tämä siis enteilisi sitä että kuukautiset alkavat viikon päästä. Katsellaan miten käy.

Viikko loppuu

Kp 20. Eipä mitään uutta millään rintamalla. Ei ole erikoisia tuntemuksia suuntaan taikka toiseen. Tänään on tosin mahaan sattunut ja närästänyt, mutta se johtui erään suuren ruotsalaisen huonekalujätin rasvaisista lihapullista (yih, ei enää ikinä niitä!).

Nyt olisi vielä reilu viikko tätä kiertoa jäljellä. Toivoisin niin kovasti onnistumista, mutta pessimisti minussa aavistelee, että tuskin tälläkään kertaa tärppää. Mutta yrittänyttä ei panna, sanoo vanha sananlaskukin.

Tää oli taas tässä

Kp 16. Eiköhän se yritys tälle kierrolle ollut nyt tässä. Välillä tulee sellaisia nopeita kivoja fiiliksiä, että "kyllähän meillä voisi tärpätä tässä kierrossa", mutta enimmäkseen olo on tyyppiä "ei tästä mitään tule ikinä kuitenkaan". Ainakin mielialat siis vaihtelevat. Ovulaatiota en (edelleenkään) ole tunnistanut, mutta näin kierron puolivälissä on valkovuoto juoksevampaa ja kirkkaampaa.

Olin niin säälittävän taikauskoinen, että ostin pari päivää sitten jopa greippimehua. Eipä siitä mitään iloa taida olla, makukin on niin karvaan hapan ettei tee mieli juoda. (Hmm, huomaan, että taidan itse henkisellä tasolla kovastikin sabotoida tätä yritystä, what's wrong with me...?)

Kierron puoliväli (taas)

Kp 14. Kierron puoliväli on täällä taas. On vaatinut jälleen ylimääräistä viitseliäisyyttä saada mitään tapahtumaan peiton alla, sillä lapsi on ollut kipeänä, ja me kaikki olemme nukkuneet huonosti viime yöt. Täytyy kuitenkin nyt yrittää edes näin kierron keskipaikkeilla, jos sitä joskus toivoo raskautuvansa.