Aika tuntuu menevän vauhdilla eteenpäin, vaikka mitään konkreettista ei näköjään jääkään käteen. Sairastuin viikko sitten sunnuntaina flunssaan, ja olen sitä koko tämän viikon parannellut. Kuumetta ei onneksi ollut, mutta räkää, tukkoisuutta ja väsymystä sitäkin enemmän. Verensokeriarvoja olen mittaillut, ja viime viikolla kaikki muut arvot olivat hyviä, paitsi kaksi aamupaastoarvoa, jotka olivat tasan 5,3 mmol/l. Flunssa kuulemma voi nostaa sokereita, joten jatkan mittailuja ja niistä raportointia. Tänäänkin (rv 18+5) aamupaasto oli taas koholla, toivottavasti ne arvot jotenkin saisin asettumaan syömällä oikein. Miten, sitä en ole vielä keksinyt. :/
Rakenneultraan on enää 1,5 viikkoa, jännittää! On tosi mukavaa, kun olen alkanut tuntea pieniä muljahteluja mahassani. Iltaisin ainakin tuntuu muljukilla olevan jumppa-aika, heti iltapalan jälkeen. Potki, potki vaan äitiä! Pojallekin kerroimme viime viikolla tulevasta vauvasta, kun alkoi tuntua epäreilulta olla kertomatta.
sunnuntai 27. tammikuuta 2013
lauantai 19. tammikuuta 2013
Mittailuja
Mittasin viime viikolla ohjeiden mukaan verensokereitani. Arvot olivat muuten oikein hyvät, mutta kahtena aamuna paastoarvo oli suurempi kuin raja-arvo. Lähetin arvot sairaalaan sähköpostitse, ja sieltä tuli takaisin vastaus, että pitää mitata uudelleen sama näytesatsi ja raportoida niistä. Ruokavaliota pitää kuulemma vielä miettiä niiden aamupaastoarvojen takia, jos olisi vielä "jotain petrattavaa". No, ainahan voi syödä vielä vähemmän... Mietin, että pitäisikö kokeilla sitä että kävisi aamuyöllä juomassa vähän mehua tai syömässä viinirypäleen, jos se auttaisi pitämään insuliinituotantoa yllä aamuun asti? Vai pitäisikö iltapalaksi syödä vielä enemmän proteiineja ruisleivän lisäksi? Mitään ohjeita en sähköpostitse saanut.
Olo on ollut ihan hyvä, mutta päivisin tuntuu kyllä usein siltä että päiväunet tekisivät poikaa. Mitään selkeitä sikiön liikkeitä en harmikseni vieläkään ole huomannut. Jotain jänniä tuntemuksia mahalla on, mutta on vaikea sanoa onko siellä ilmakuplia vai mitä. Rakenneultraan on vielä 2,5 viikkoa, joten ennen kuin jotain näkee pitää vain toivoa että pikkutyyppi on mahassa elossa ja voimissaan.
Sain blogihaasteen ja -tunnustuksen Viola-mammalta ja Jubulta, kiitos niistä! Palaan niihin seuraavassa postauksessani.
Olo on ollut ihan hyvä, mutta päivisin tuntuu kyllä usein siltä että päiväunet tekisivät poikaa. Mitään selkeitä sikiön liikkeitä en harmikseni vieläkään ole huomannut. Jotain jänniä tuntemuksia mahalla on, mutta on vaikea sanoa onko siellä ilmakuplia vai mitä. Rakenneultraan on vielä 2,5 viikkoa, joten ennen kuin jotain näkee pitää vain toivoa että pikkutyyppi on mahassa elossa ja voimissaan.
Sain blogihaasteen ja -tunnustuksen Viola-mammalta ja Jubulta, kiitos niistä! Palaan niihin seuraavassa postauksessani.
perjantai 11. tammikuuta 2013
Diabeteshoitajalla
Nyt on sitten käyty tapaamassa neuvolan diabeteshoitajaa, joka on erikoistunut ohjastamaan nimenomaan raskausdiabeetikoita. Käynnillä käytiin läpi se jo etukäteen saamani tietopaketti ruokavaliosta, ja sain lisäksi oman verensokerimittarin (ja liuskoja ja neuloja). Se mittari on tosi hieno, ja sen saa hygieniasyistä pitää omanaan (kiitos kaupunki!).
Ensimmäinen mittauskin harjoiteltiin vastaanotolla, ja täytyy kyllä sanoa, että ei sattunut yhtään niin paljon kuin kuvittelin. Olin mielessäni verrannut tätä hemoglobiininäytteen ottamiseen, ja sehän kirpaisee ihan kunnolla, kun neula niissä vehkeissä on niin iso. Tässä verensokerimittarissa se neulasysteemi on tosi nopea ja näppärä, ja mikä tärkeintä, se neula on ohut kuin mikä! Tämä tietysti aiheutti vastaanotolla omat ongelmansa, kun kylmät sormeni eivät helpolla suostuneet valumaan verta edes sen puolikkaan mikrolitran verran... Opin siis, että käsiä kannattaa lämmitellä kunnolla ennen mittausta, niin näytettäkin saadaan tarpeeksi.
Olen jo mittaillut muutamia verensokeriarvoja kotona, ja kaikki lukemat ovat tähän asti olleet onneksi reilusti alle tavoitearvojen. Yritän tietysti syödä nyt suositusten mukaan, ja erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että ilta- ja aamupalan väli ei olisi yli kymmentä tuntia (niin että se aamun paastoarvo ei nousisi liian korkeaksi, kuten siinä sokerirasitustestissä kävi sen 12 tunnin paaston jälkeen). Sitä vain jäin pohtimaan, että kun mitataan se aterian jälkeinen arvo, niin lasketaanko se mittausaika 1 h aterian alkamisesta vai lopettamisesta...?
Ruokajutuista keskustellessamme tultiin siihen johtopäätökseen, että saan aivan liian vähän kalsiumia ruoasta, joten minun täytyy alkaa syödä kalkkitabletteja. Kun se hemoglobiinikin oli alhainen, ostin apteekista rautatabletteja, joita ei tarvitse syödä tyhjään vatsaan. Ajoitan tablettien ottamisen niin, että rautatabletin syön aamulla, ja kalkit illalla, ettei niille yhteisvaikutusta tulisi.
Toistaiseksi olen siis ihan hyvällä mielellä tämän raskausdiabetesdiagnoosini kanssa, kun tämä mittailu vaikuttaa yksinkertaiselta hommalta. Tajuan tietysti, että verensokerien hallinta käynee koko ajan sitä vaikeammaksi mitä enemmän raskausviikkoja tulee. Toivottavasti kuitenkin ruokavaliohoidolla pärjättäisiin mahdollisimman pitkälle, but we'll see.
Ensimmäinen mittauskin harjoiteltiin vastaanotolla, ja täytyy kyllä sanoa, että ei sattunut yhtään niin paljon kuin kuvittelin. Olin mielessäni verrannut tätä hemoglobiininäytteen ottamiseen, ja sehän kirpaisee ihan kunnolla, kun neula niissä vehkeissä on niin iso. Tässä verensokerimittarissa se neulasysteemi on tosi nopea ja näppärä, ja mikä tärkeintä, se neula on ohut kuin mikä! Tämä tietysti aiheutti vastaanotolla omat ongelmansa, kun kylmät sormeni eivät helpolla suostuneet valumaan verta edes sen puolikkaan mikrolitran verran... Opin siis, että käsiä kannattaa lämmitellä kunnolla ennen mittausta, niin näytettäkin saadaan tarpeeksi.
Olen jo mittaillut muutamia verensokeriarvoja kotona, ja kaikki lukemat ovat tähän asti olleet onneksi reilusti alle tavoitearvojen. Yritän tietysti syödä nyt suositusten mukaan, ja erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että ilta- ja aamupalan väli ei olisi yli kymmentä tuntia (niin että se aamun paastoarvo ei nousisi liian korkeaksi, kuten siinä sokerirasitustestissä kävi sen 12 tunnin paaston jälkeen). Sitä vain jäin pohtimaan, että kun mitataan se aterian jälkeinen arvo, niin lasketaanko se mittausaika 1 h aterian alkamisesta vai lopettamisesta...?
Ruokajutuista keskustellessamme tultiin siihen johtopäätökseen, että saan aivan liian vähän kalsiumia ruoasta, joten minun täytyy alkaa syödä kalkkitabletteja. Kun se hemoglobiinikin oli alhainen, ostin apteekista rautatabletteja, joita ei tarvitse syödä tyhjään vatsaan. Ajoitan tablettien ottamisen niin, että rautatabletin syön aamulla, ja kalkit illalla, ettei niille yhteisvaikutusta tulisi.
Toistaiseksi olen siis ihan hyvällä mielellä tämän raskausdiabetesdiagnoosini kanssa, kun tämä mittailu vaikuttaa yksinkertaiselta hommalta. Tajuan tietysti, että verensokerien hallinta käynee koko ajan sitä vaikeammaksi mitä enemmän raskausviikkoja tulee. Toivottavasti kuitenkin ruokavaliohoidolla pärjättäisiin mahdollisimman pitkälle, but we'll see.
keskiviikko 9. tammikuuta 2013
Liikkeitä?!
Iltaisin olen nukkumaan mennessä makoillut rauhassa sängyllä kuulostellen tuntuisiko mahassa mitään liikkeitä. Minulla on ollut jo reilun viikon ajan "fiilis", että sieltä voisi kuulostelemalla jotain pientä tuntua, mutta tähän asti ei ole mitään konkreettista tuntunut.
Eilen (rv 16+0) kuitenkin makoilin ensin mahallani, ja jo silloin alkoi tuntua mahassa hassulta. Ihan kuin jokin möyrintä olisi alkanut. Käännyin sitten selälleni, ja se kuplintafiilis jatkui! Väitän, että saatoin tuntea jotain yksittäisiä liikahtelujakin (ellei kyse sitten ollut jostain terävämmästä suolikaasusta...), ja mahaa kutitti sisältä päin niin paljon että ihan nauratti. Tuntui kyllä ihanalta ajatella, että siellä se pikkutyyppi melskasi mun mahassa, enkä minä voinut kontrolloida sitä mitenkään. Pieni riehuliini! :)
Eilen (rv 16+0) kuitenkin makoilin ensin mahallani, ja jo silloin alkoi tuntua mahassa hassulta. Ihan kuin jokin möyrintä olisi alkanut. Käännyin sitten selälleni, ja se kuplintafiilis jatkui! Väitän, että saatoin tuntea jotain yksittäisiä liikahtelujakin (ellei kyse sitten ollut jostain terävämmästä suolikaasusta...), ja mahaa kutitti sisältä päin niin paljon että ihan nauratti. Tuntui kyllä ihanalta ajatella, että siellä se pikkutyyppi melskasi mun mahassa, enkä minä voinut kontrolloida sitä mitenkään. Pieni riehuliini! :)
maanantai 7. tammikuuta 2013
2. neuvola
Kävin tänään toisen kerran neuvolassa (nyt siis rv 15+6). Virallinen laskettu aika onkin kuulemma se sairaalan määrittelemä, eli päivää luulemaani aikaisempi (muutin sen nyt tickeriinkin).
Neuvolassa ei ollut mitään sen kummempaa, hemoglobiini oli taas vähän laskenut, joten voin alkaa syödä rautatablettejakin silloin tällöin, jos haluan.
Sykettä kuunneltiin nyt ensimmäisen kerran. Pitkään piti dopplerilla kaivella, ennen kuin minun oman sykkeeni alta jotain kuului. Pikkuhemmo oli sen verran nopea liikkeissään, että se ehti aina karkuun (kenties ei halua alistua helpolla yhteiskunnan kontrolliin? onko meillä tässä young rebel?). Terkkari myös mietti, että istukka voi olla etuseinässäkin, kun ei niin helpolla se sikiön syke sieltä löytynyt, mutta istukan paikka selviää sitten toisessa ultrassa. Oli kyllä ihanaa kuulla se viuh-viuh-viuh-viuh sieltä kaiuttimesta. Kasva ja vahvistu pikkuinen, että äiti tuntisi kohta jo ne potkutkin!
Neuvolassa ei ollut mitään sen kummempaa, hemoglobiini oli taas vähän laskenut, joten voin alkaa syödä rautatablettejakin silloin tällöin, jos haluan.
Sykettä kuunneltiin nyt ensimmäisen kerran. Pitkään piti dopplerilla kaivella, ennen kuin minun oman sykkeeni alta jotain kuului. Pikkuhemmo oli sen verran nopea liikkeissään, että se ehti aina karkuun (kenties ei halua alistua helpolla yhteiskunnan kontrolliin? onko meillä tässä young rebel?). Terkkari myös mietti, että istukka voi olla etuseinässäkin, kun ei niin helpolla se sikiön syke sieltä löytynyt, mutta istukan paikka selviää sitten toisessa ultrassa. Oli kyllä ihanaa kuulla se viuh-viuh-viuh-viuh sieltä kaiuttimesta. Kasva ja vahvistu pikkuinen, että äiti tuntisi kohta jo ne potkutkin!
sunnuntai 6. tammikuuta 2013
Loppiainen
Uusi vuosi alkoi, ja toivottavasti tämä vuosi 2013 olisi kaikille hyvä. Olimme lomalla koko perhe pohjoisessa reissussa, ja matka meni mukavasti. Oli kiva irtautua arjesta vaihtamalla paikkaa.
Postissa tuli raskausdiabeteksen takia kutsu äitipolille toukokuun lopulle (vasta!). Sitä ennen sinne pitää lähettää tiedoksi mittaamiani verensokeriarvoja, kunhan saan mittarin diabeteshoitajalta. Katsotaan sitten minkälaista pistelyä on tiedossa, yyhh.
Olo on ihan hyvä, eikä varsinaisia raskausoireita oikein tunnu. Tietysti yöllä saattaa mahaa vihlaista, jos nukkuu liian kauan samassa asennossa ja vaihtaa äkkiä toiseen. Iltaisin olen yrittänyt kuulostella tuntisinko vielä mitään kuplintaa mahassa, mutta toistaiseksi en ole mitään varmasti tuntenut. Ehkä jotain pientä vaimeaa (taitaa olla uskon asia vielä)...?
Postissa tuli raskausdiabeteksen takia kutsu äitipolille toukokuun lopulle (vasta!). Sitä ennen sinne pitää lähettää tiedoksi mittaamiani verensokeriarvoja, kunhan saan mittarin diabeteshoitajalta. Katsotaan sitten minkälaista pistelyä on tiedossa, yyhh.
Olo on ihan hyvä, eikä varsinaisia raskausoireita oikein tunnu. Tietysti yöllä saattaa mahaa vihlaista, jos nukkuu liian kauan samassa asennossa ja vaihtaa äkkiä toiseen. Iltaisin olen yrittänyt kuulostella tuntisinko vielä mitään kuplintaa mahassa, mutta toistaiseksi en ole mitään varmasti tuntenut. Ehkä jotain pientä vaimeaa (taitaa olla uskon asia vielä)...?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)