maanantai 25. helmikuuta 2013

Neuvolaa

Tänään on tasan 4 kuukautta jäljellä laskettuun aikaan, ja sen kunniaksi oli taas neuvolakäynti. Kaikki oli siellä ihan OK, ja mieskin ehti tällä kertaa mukaan jutustelemaan. Verenpaineet ja verensokerit ovat olleet kunnossa (ja sokereista minun pitää raportoida vain, jos mittausarvot ylittävät raja-arvot). Vauvan syke löytyi potkiskelun ja muljahtelun jälkeen helposti, bumtsi-bum.

Tämä keskiraskaus tuntuu tällaiselta odottelulta nyt vain. Vielä on pitkä aika äitiyslomaan, ja paljon työhommia on sitä ennen tiedossa. Stressiä pukkaa, mutta pitää koettaa ottaa rennosti. Pääasia, että pysyisin toimintakuntoisena ja terveenä.

torstai 21. helmikuuta 2013

Möyrintää

Mikäli yhtään osaan tehdä lajintunnistusta oikein, asuu vatsassani nykyään möyrivä mäyrä (samanlainen kuten edelliselläkin kerralla). Jos ei satu terävä taekwondo-potkiminen huvittamaan, niin sitten aloitetaan pyöriskely ja muljahtelu, mikä näkyy kauas mahan ulkopuolellekin. On kyllä hauskaa, että liikkeet ovat koko ajan selvempiä, ja mahan kovuudesta ja muodosta voi arvailla, että kummalla puolella napaa sikiö mahtaa makoilla.

Tuskaillen olen todennut, että minun pitäisi kuitenkin raahautua äitiyshousuostoksille. Vaikka löysin ne neljä vuotta vanhat farkut kaapista, ja ne tuntuvat ihan mukavilta, niin niiden kangas onkin jo niin kulunutta ja kauhtunutta, että ei niitä ihmisten ilmoilla kauheasti tohdi pitää. Haluaisin toiset samanlaiset housut, vaan mistä löytäisin moiset...? Kivoja paitojakin voisi hankkia.

Uskalsin muuten tehdä viikonloppuna ensimmäisen ostoksen tälle pikkuiselle. Ostin vauvanpeittoon sopivan vaaleanpunaisen muumipussilakanan (jonka mukana tuli ehkä tarpeeton tyynyliinakin). Koska pussilakana oli reilussa tarjouksessa, ostin sen, sillä niin pienen tytön kuin pojankin voi laittaa sen alle nukkumaan.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Aaahhhhh...

...se tunne, kun voi vaihtaa kiristävät farkut kaapista löytyneisiin ihaniin äitiysfarkkuihin! Helpottavaa, todellakin (eikä tarvitse pelätä, että housut tippuvat, jos jättää napin ja sepaluksen auki). Keskivartalo sinänsä näyttää vielä vain plösöltä, mutta ehkä se raskausmaha alkaa jossain vaiheessa erottua kunnolla...

Ja pikkutyyppi on jaksanut taas viikonlopun jälkeen potkiskella ihan urakalla. Nyt näkyy napakat potkut jo ulospäin mahan heilahtamisena. Se ilahduttaa äitiä kovasti. <3

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Potkiiko se?

Tänä viikonloppuna mieltä on vähän painanut se, että en oikein ole tuntenut vauvan liikkeitä. Alkuviikosta potkut tuntuivat ihan napakastikin, mutta nyt ei taas oikein tule potkun potkua, vaikka miten koettaisin kuulostella. Jotain ihan pientä ja nopeaa muljahtelua olen muutaman kerran saattanut tuntea, mutta jotenkin harmittaa, kun se ei liikehdi paremmin tunnistettavasti. Mies yrittää lohduttaa, että kyllähän pikkuhemmonkin pitää saada levätä ja kasvaa, mutta minä haluan että se potkii (että saisin mielenrauhan)! *huokaus*

Kävin tänään taas hiihtämässä, ja se kyllä tuntuu ihan mukavalta urheilulajilta. Kun vetelee pertsaa, niin se ei paina mahassa yhtään, ja hiki kuitenkin tunninkin lenkillä jo tulee. Tänään tosin hiihtokeli ei ollut paras mahdollinen, suojakelillä sukset lipsuivat vähän. Mutta eipä tässä mitään vauhtiennätyksiä ajetakaan takaa.

perjantai 8. helmikuuta 2013

Rakenneultra

Käynti rakenneultrassa oli tehokas ja nopea. Kaikki tutkittavat rakenteet löytyivät nopeasti, ja kaikki oli kuten pitääkin. Pikkuhemmon mitat vastasivat hienosti viikkoja. Tyyppi viihtyi jos jonkinmoisessa akrobaattiasennossa, eikä kätilö sen takia nähnyt jalkojen väliin että kumpaa sorttia sieltä nyt olisi tulossa. Sukupuoli siis säilyy tällä kerralla yllätyksenä meillekin, kun esikoisen kohdalla oli niin selvää että poika olisi tulossa. Nimiä pitää miettiä tuplamäärä, siinäpä sitä pähkinää purtavaksi... :)

Istukka löytyi etuseinästä, kuten oli jo arveltukin. Siitä huolimatta potkut alkavat tuntua aika voimakkaina edessäkin. Tänäänkin joku potkiskeli minua tuntuvasti junan tärinässä.

Väsymystä (ja stressiä) on ilmassa, mutta jospa sitä saisi levätä vähän viikonloppuna...

tiistai 5. helmikuuta 2013

Puoliväli

Tänään tuli täyteen 20 viikkoa raskautta, eli puolessa välissä ollaan virallisesti! Enää pitäisi jaksaa se toinen puoli tätä odotusta.

Sokereita olen mittaillut säännöllisesti. Viime viikolla muutamat aamupaastoarvot olivat vähän koholla taas, mutta sen jälkeen nekin ovat onneksi pysyneet alle raja-arvojen. Vielä kun keksisi, että mikä se on se vaikuttava tekijä millä niitä aamun arvoja voisi helpommin kontrolloida? Liikunnan määrä edellisenä päivänä varmasti vaikuttaa, samoin syöminen - jotenkin... Verenpaineet ovat kotimittauksissani olleet tosi alhaiset, mutta parempi niin. Muistelen, että edellisessäkin raskaudessa paineet olivat alhaisimmillaan juuri näin keskiraskaudessa.

Olo on muutenkin ihan kohtalaisen hyvä, nuhaisuuskaan ei juuri nyt niin pahasti vaivaa. Tietysti kun näin nyt kirjoitan, niin kohta kuitenkin iskee norovirukset ja kuumeet päälle, mutta minkäs teet. Onneksi myös mies ja lapsi ehtivät ottaa ne influenssarokotteet ennen tätä tautisesonkia.

Ylihuomenna olisi sitten vuorossa rakenneultra. Jännittää taas aika paljon, että mitä sieltä näkyy. Toivottavasti pikkuhemmolla olisi kaikki sisäelimet tallella ja oikein päin paikoillaan... Mökeltäjän potkiskelut ja pyörimiset alkavat jo vilkastua ja tuntua vaikka esim. istuisinkin työpöydän ääressä ja puuhailisin muuta. Iltaisin potkuja on mahan läpi tuntenut muutaman kerran myös mies, kun makoilen hiljaa paikallani. Poikakin on halunnut kokeilla mahaa, mutta hän ei malta pitää kättään tarpeeksi kauan paikoillaan että tuntisi vielä mitään. Innoissaan hän kuitenkin jo on tulevasta isoveljen roolistaan.

Farkkujen nappi alkaa kiristää siihen malliin, että verkkarit olisivat jo se mukavin asuste. Pohdin uusien äitiysfarkkujen ostamista, ellen löydä kaapista kaivamalla niitä vanhoja...