Kesäloma

Kp 4. Kuukautiset ovat olleet aika kivuliaat ja runsaat tähän asti. Kahtena päivänä (to ja pe) olen syönyt särkylääkkeitä, kun alavatsalla tuntui viiltävää kipua. Inhottavaa todellakin. Toivottavasti hormonit tästä nyt tasoittuisivat, ja menkatkin asettuisivat normaalimmaksi. Mietin, alanko olla tähän lapsentekoon liian vanha, kun tämä hormonipyöritys on näin rankkaa. Viimeksi olin yrityksen alkaessa sen neljä vuotta nuorempi, ehkäpä sillä on ollut merkitystä...?

Eilen alkoi kesäloma, ihanaa! Työputki on ollut aika rankka, ja takki sitä myöten tyhjä. Pääasia, että saamme olla koko perhe nyt yhdessä.

Turvoke

Kp 2. Olen aika väsynyt nyt. Pitäisi vielä pari päivää jaksaa paahtaa töissä, ennen kuin voi aloittaa kesäloman. Nämä luomukuukautiset ovat kyllä todellinen "blood bath" verrattuna aikaan kierukan kanssa. Mikä vaiva ja miten epämukavaa, etenkin kun päätä särkee, alaselkää jomottaa ja turvotusta riittää.

Uusi kierto

Kp 1. Kirkas verinen vuoto alkoi tänään aamulla. Eilen illalla oli jo häivähdyksen pieni aavistus tummasta tuhruvuodosta, mutta en sitä laske vielä kierron aluksi. Ensimmäisen yrityskierron pituus oli siis tasan 28 päivää. Tämä on ehkä vähän lyhyt kierto minulle, sillä ennen kierrot olivat 30-32 päivää, mutta ei tuo mitenkään poikkeuksellisenkaan lyhyt ole.

Nyt sitten kärvistellään taas näiden oikeiden kuukautisten kanssa (onneksi ostin viimeksi sitten ison kasan tamponeja!). Fiilis on suoraan sanottuna pettynyt. Jotenkin sitä ehti muutamassa viikossa lietsoa itsensä uskomaan, että jo ensimmäisellä kierrolla voisi tärpätä. Erilaiset tuntemuksetkin hämäsivät. Jo sunnuntaina (kp 26) illalla minulla oli vähän huono olo, ja sama krapulainen fiilis tuntui jatkuvan tälläkin viikolla (sitä samaahan minulla oli silloin viime kierron alussakin). Väsytti ja oli kylmä. Ehdin jo toivoa, että nuo tuntemukset olisivat olleet raskausoireita, mutta eipä tietenkään...

Kohta alkaa kesäloma, eli optimaalisimmat yrityspäivät lienevät heinäkuun alkupuolella. Mietin, että pitäisikö ostaa kalliita ovulaatiotestejä, niin näkisi että tapahtuuko mitään. Mutta koska kohta tosiaan on loma (jee!), niin saatamme olla reissussa, eikä siellä jaksa ehkä testailla. We'll see.

Kuulostelua

Kp 17. Kun kuulostelen, niin välillä alavatsa tuntuu vähän erilaiselle. Miksi, sitä en osaa sanoa. Voisiko muka ovulaatio aiheuttaa jotain tuntemuksia, kun en aiemminkaan ole sitä tuntenut? Ehkäpä tämä on elimistön totuttelua eloon ilman hormoniehkäisyä, kierukan poistosta on kuitenkin vasta se reilu pari viikkoa. Erilaisia tuntemuksia eri yrityskierroilla oli jo neljä vuotta sitten, niistä on siis turha vetää mitään johtopäätöksiä. 

Mietin jälleen ovulaation testaamissa tulevissa yrityskierroissa... Toisaalta, onko sillä niin merkitystä tietää päivälleen ovulaation ajankohtaa, jos/kun itse jyystöä harjoitettaisiin tarpeeksi usein (olettaen että siittiöt säilyvät jonkin aikaa toimintakykyisinä)?

Tuttavien raskausuutisointi facebookissa aiheuttaa taas pienen pientä kateutta (ja ärtymystä). Miksi nuo juuri nyt, ja miksi ei me jo heti heti heti...?

Kierron puoliväli

Nyt taitaa olla kp 14, eli laskennallisesti ovulaation pitäisi olla näitä aikoja täällä. Sitähän ei sitten tiedä milloin se oikeasti tapahtuu, vai tapahtuuko ollenkaan tässä kierrossa. Joidenkin laskureiden mukaan hedelmällisimmät päivät olisivat huomenna ja torstaina.

Fiiliksistä sen verran, että vatsa on tuntunut vähän oudolta, mutta se nyt voi tietty olla mitä vaan. Kirkasta limaa on ehkä enemmän. Väsyttää.

Hii-o-hei-vaan

Papa-kokeen tulos tuli, ja se oli hyvä, kaikki on kunnossa (luokka 1). Näytteestä oli kuitenkin löytynyt myös hiivasientä, ja nyt mietin, otanko lääkärin määräämän suun kautta otettavan hiivalääkkeen vai en. Vaikka sitä lääkettä ei suositella raskaana oleville, niin pieniä kerta-annoksia voidaan ilmeisesti tarpeen vaatiessa määrätä heillekin. Ja koska en nyt siis edes ole raskaana, niin en usko että lääkkeestä on mitään haittaa sinänsä (ja lääkärikin reseptiä kirjoittaessaan tiesi että raskausyritys on päällä). Nyt vain mietin, että onko minulla hiivan oireita vai ei, kun en halua suotta ottaa mitään lääkitystä. Lääkärin ohjeissa kun lukee, että jos on kutinaa JA kokkareista valkovuotoa, niin sitten voi lääkkeen syödä. Nyt pelkkä tietoisuus siitä että näytteessä oli merkkejä hiivasienestä alkaa kutittaa, yyh.

Minulla oli selvästi hiivaa n. pari kuukautta sitten, mutta oireet menivät puikolla ja voiteella pois. Sitä edellisen kerran hiiva pukahti päälle viime syksynä vahvan antibioottikuurin jälkimainingeissa. Se olikin elämäni ensimmäinen hiivatulehdus, eli pitkään sainkin olla ilman tätä vaivaa. Nyt fiilisten puolesta voisi olla jotain pientä kihelmöintiä ja kutinaa, mutta valkovuoto ei kuitenkaan ole hiivatyyppistä. Ostin maitohappobakteerikapseleita suun kautta nautittaviksi, jos se toisi edes henkistä helpotusta...

Lasten ikäerosta

Lapsemme täyttää loppukesästä kolme vuotta. Jos meillä kävisi tuuri kuten viimeksi, ja meillä tärppäisi  nopeasti, voisi meillä ensi vuonna olla jo sisarus lapsellemme. Ikäero olisi silloin (pienimmillään) neljä vuotta. Jos raskautumisessa kestää pidempään, niin sitten tietysti ikäero lasten välillä kasvaisi.

Neljä vuotta tuntuu minusta nyt ihan hyvältä ikäerolta*), vaikka aikoinaan sitä ajatteli että kaksikin vuotta olisi ollut tavoiteltava ikäero. Todellisuudessa ei kyllä olisi tullut mieleenkään ruveta hankkimaan toista lasta kesällä 2010. Silloin oli juuri päässyt raskaimman vauvavaiheen ohi, ja elämä alkoi tuntua taas helpommalta. Poika kasvoi ja oppi uusia asioita, ja hänen kanssaan saattoi matkustella ja tehdä juttuja, joita vauvan kanssa olisi ollut vaikea ellei mahdotontakin tehdä.

Ja nyt huomaa, että vaikka poikamme puhuu paljon ja oppii koko ajan itsenäisemmäksi, on hän silti vielä pieni. Hän tarvitsee paljon huomiota vanhemmiltaan, etenkin kun on arkipäivisin päiväkodissa. Lähes poikkeuksetta hän haluaa öisin kävellä viereemme nukkumaan, ja totta kai me hänet sänkyymme otammekin (ja onneksi hankimme sen 180 senttiä leveän sängyn, jossa mahdumme kaikki kolme suhteellisen tuskattomasti nukkumaan). Poikamme saa olla ainoa lapsi ja keskipisteenämme vielä ainakin vuoden ajan, ja sen kyllä hänelle ilolla suon.

*) Ja on parempikin että  neljä vuotta tai enemmän tuntuu nyt hyvältä, koska ei tässä ole enää vaihtoehtoja valita mitään pienempääkään ikäeroa...

Keksiviikko

Kierukan poiston jälkeen alkanut vuoto on nyt (kp 8) kutakuinkin loppunut, hyvä niin. Toivotaan, että hormonitasot lähtisivät tästä normalisoitumaan. Närästyskin onneksi loppui.

Huomaan käyväni koko ajan malttamattomammaksi, kun toivoisin että meillä tärppäisi mahdollisimman pian. Järki kuitenkin sanoo, ettei tässä vielä muutamiin kuukausiin kannata kovin jännittää. Samaan aikaan on silti toiveikas ja pessimistinen fiilis. 

Leivoin tänään kaurakeksejä keskiviikon kunniaksi. Lopputuloksena oli yksi uuninpellin kokoinen jättikeksi. Ei se mitään, kyllähän sitäkin syö.

Närästystä

Plääh, mihinköhän hormonitasojen vaihteluun minun tämänhetkinen huono oloni mahtaa liittyä...? Viikonlopusta lähtien minua on närästänyt ja välillä on ollut kuvottava olo. Raskausoireiksi näitä ei voi vielä tässä vaiheessa luulotella, etenkin kun vuotoa on tullut vielä tänäänkin (kp 6) vähän. Tämä on joko stressiperäistä närästystä ja mahanpolttelua, tai sitten ihan jotain oikeaa tautia. Päätäkin särkee.

Aloitin raskausmonivitamiinien syömisen nyt kierukan poiston jälkeen. Vitamiinien syöminen on niitä harvoja asioita mitä voi itse konkreettisesti "tehdä" raskautumisen eteen (jyystämisen lisäksi tietty). Huomaan, että kolmessa vuodessa on tapahtunut tuotekehitystä, sillä ennen vitamiinien annostus oli 1-2 tablettia per päivä, ja nykyään otetaan vain yksi tabletti päivässä, annostukseltaan siis tuplasti vahvempi tabu kuin ennen. Ihan fiksu muutos, pillereiden nieleskely ei ole koskaan ollut mitenkään erityisen hauskaa.

Allergialääkkeiden ottamisen lopetin viime viikolla, sillä vaikka lääkäri lupasi että niitä voi syödä rauhassa niin kauan kuin ei tiedä olevansa raskaana, niin on kivempi fiilis kun ei tarvitsisi käyttää mitään ylimääräistä lääkitystä edes yritysvaiheessa. Siitepölymäärät ovat olleet selvässä laskussa, eli pärjään nyt ilman lääkkeitäkin.

Päivämääriä

Tässä muistiin kirjoitettuna viime päivien tapahtumia:

Tiistaina 29.5. kävin gynekologilla poistattamassa kierukan. Lääkäri oli ihanan empaattinen, juttelimme paljon synnytyksestäni, joka vieläkin vähän kaihertaa mielessä parin vuoden jälkeenkin. En sano, että pelkäisin synnyttämistä, mutta jos tulen vielä raskaaksi, niin haluaisin kyllä mieleni rauhoittamiseksi käydä juttelemassa pelkopolin kätilöiden/lääkäreiden kanssa tapahtuneesta. Gynekologi toivotti onnea matkaan (ja jos ei vuoden kuluessa tärppää, niin sitten tutkimuksiin). Ai niin, papa-koe otettiin myös, ilmeisesti lääkäri soittaa, jos on jotain häikkää. Ja nyt kun lasken, niin tämä kierukka ehti olla käytössä melkein 2,5 vuotta. Heippa vaan sillekin.

Keskiviikkona 30.5. alkoi tulla illalla pientä tuhruvuotoa, joka torstaina 31.5. muuttui ihan kunnon veriseksi vuodoksi. Vuoto on jatkunut runsaana sen jälkeen. Tai siis, vuoto on runsasta verrattuna niihin mitättömän pieniin kierukan aikaisiin aavistuskuukautisiin, jolloin en tarvinnut edes kuukautissuojia. Kuulemma romahtava progesteronitaso(?) saa aikaan tämän vuodon. Homma vaikuttaa menevän ihan saman kaavan mukaan kuin viimeksikin kierukan poiston jälkeen, eli voisi laskea uuden kierron lähteneen käyntiin keskiviikkona. Tänään olisi siis kp 4. Mutta sitä en ihan keksi, että miten munasarjat saavat tiedon siitä, että nyt nollattiin laskurit, ja että ovulaatiolle olisi tarvetta parin viikon sisällä...? Onneksi tämä ei ole mun osaston säätöhommia, ja siksi toisekseen, eipä kannattane olla liian optimistinen raskautumismahdollisuuksien kanssa vielä näiden ensimmäisten kuukausien aikana.

Alku

Tästä alkaa nyt uusi päiväkirja, jonka aiheena on toive toisesta lapsesta. Ensimmäistä päiväkirjaani en voi enää jatkaa, sillä en muista sen salasanaa...  Blogini on kuitenkin luettavissa vielä täällä.

Perheessämme on siis kohta kolmevuotias ihana poika. Toivoisimme hänelle nyt sisarusta. En tiedä onko tämä töiden puolesta hyvä vai huono elämäntilanne yrittää hankkia toista lasta, mutta en usko että mahdollisuutemme tästä ajan mittaan ainakaan paranevat. Ensimmäistä blogia pitäessäni olin "vähän alle 30-vuotias", enää en ole.

Ehkäisystä on nyt luovuttu, katsotaan mihin tämä matka meidät vie.