Tyttö

Meille syntyi viime viikolla tyttö. Paljon on elämässä nyt uutta ja ihmeellistä, sekä väsymystä ja hormoneja. Mutta ennen kaikkea ihanaa tämä on. :)

Eipä mitään uutta

Tänään tuli 38 raskausviikkoa täyteen, eikä mainittavaa edistystä synnytysrintamalla ole tapahtunut. Huomenna menen siis taas näyttäytymään sairaalassa (jos siellä on tilaa), ja jospa ne sitten taas päivittäisivät suunnitelmiaan suhteeni. Kuitenkin lähettävät taas kotiin odottelemaan ronkkimisen jälkeen, murrr...

Välillä on tullut vähän epämukavampia supistuksia, mutta oikeita kivuliaita suppareita on tullut tässä 5 päivän aikana ehkä kaksi kappaletta. Että eipä paljon. Jalat ovat ihan turvoksissa iltaisin, ja yöt menevät aika huonoilla unilla kuumuuden takia. Mutta pakko tätä on kestää, kun vaihtoehtoja ei ole.

Ällöö

Tänään puoliltapäivin irtosi limatulppa. Olin vähän hämmästynyt, mutta tajusin homman nimen kuitenkin pian. Ekassa raskaudessa en moiseen törmännytkään. Nettisivut sanovat, että limatulpan irtoamisesta kuluu keskimäärin 1-7 vuorokautta synnytyksen käynnistymiseen. Tässäpä sitä nyt sitten odotellaan. Olo on ainakin vähän krapulainen, päätä särkee ja väsyttää. Lisäksi lievästi samanlainen olo, kuin jos kuukautiset olisivat alkamassa. Vielä ei kuitenkaan tunnu mitään supistuksia.

Nothing happens

Supistelutkin loppuivat sitten viime aamuyöstä. Sen jälkeen ei ole tuntunut mitään missään. Että tähän se lupaava kypsyminen sitten pysähtyi. Tänään olen ihan reippaana pyörinyt koko päivän kaupungilla siinä toivossa, että liikkuminen auttaisi käynnistelyssä. Lienee turha toivo. Eipä vaan jaksaisi millään odottaa... :P

Ballonkia

Kävin tänään ballonkikäynnistyksessä sairaalassa. Kanava oli juuri ja juuri sormelle auki, ja siitä juuri ja juuri sai sen ballongin asennettua. Se täytettiin 50 ml:lla vettä klo 14. Sitten lähettivät kotiin, ja käskivät ottaa yhteyttä viimeistään vuorokauden kuluttua jos mitään ei tapahdu. Se laitto oli vähän kivulias, kun paikat olivat niin kiinni ja takana, mutta hyvä että onnistui kuitenkin.

Kotona sitten kärvistelin ja yritin ottaa iisisti. Koko ajan oli alavatsalla tuntemuksia, ja välillä melkein supistelikin tuntuvasti. Vessassakäynti oli aluksi ikävää, mutta parin tunnin päästä jo helpompaa. Tästä päättelin, että paikat ovat antaneet jo vähän periksi. Lopulta klo 19 uskalsin vetää ballonkia vähän napakammin, ja sieltähän se sitten ulos tulikin. Soitin sairaalaan, ja sieltä oli ohjeena tulla näytille.

Lääkäri tutki nyt illalla kohdunsuun uudelleen, ja se oli kuin olikin 3-4 cm auki (kanavaa on pari senttiä myös jäljellä). Kuitenkin päättivät nyt niin, että on parempi että palaan kotiin odottelemaan että homma käynnistyisi itsestään ja luonnollisesti. Jos ei nyt viikkoon mitään tapahdu, niin ensi keskiviikkona pitää taas ottaa yhteyttä synnärille. Nyt siis toivon, että rentoutuminen kotona auttaisi, ja supistukset lähtisivät käyntiin, ja homma etenisi itsestään. Alku on ihan hyvä tähän asti, toivotaan että sama tahti jatkuisi...

Äitiyslomalla

No niin, taas on kuukausi vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Äitiyslomakin ehti jo alkaa, ja viisi viikkoa olisi nyt jäljellä laskettuun aikaan.

Neuvolassa ja lääkärillä on käyty, ja mahan kasvua seuraillaan. Sf-mitta huitelee yläkäyrillä, ja ultrakin näytti että vauvan koko olisi vähän keskikäyrän yläpuolella. Sokerit ovat kyllä pysyneet toistaiseksi sallituissa rajoissa ruokavaliolla, jota on tosin pitänyt nyt viime aikoina kovasti tarkentaa. Vauva potkii napakasti, ja maha tuntuu isolta ja on iso, mutta mitään liitoskipuja pahempia kremppoja ei ole vielä. Turvotusta on vähän, sormusta en väkisin enää tunge sormeen, ja sukkien reunoista jää nilkkoihin raidat. Verenpaineet ovat onneksi matalalla. Yllättäen en ole kärsinyt juuri ollenkaan siitepölyallergiasta tänä keväänä, eikä allergialääkkeitä ole tarvinnut vielä ollenkaan. Toivottavasti ei tarvitsekaan.

Juuri nyt en osaa oikein orientoitua, että mitähän sitä pitäisi tai haluaisi tehdä. Kauheasti tietysti olisi kotihommia, vauvan kamojen pesua yms., mutta varsinaista intoa niiden tekemiseen ei vielä löydy. Vielä voisi tehdä jotain omiakin juttuja, kun lapsella on muutama päivä maksettua päiväkotiakin jäljellä. En kyllä enää joka päivä sitä sinne vie, ja kesäkuusta alkaen esikoinen jääkin sitten kokonaan kotiin minun kanssani. Mutta ehkä tämä päivärytmi tästä vielä asettuu uomiinsa.

Aika juoksee

Huomenna tulee jo 31 raskausviikkoa täyteen. Mihin viime kuukausi on oikein kadonnut??? Aika tuntuu juoksevan hurjaa vauhtia, laskettuun aikaankin on enää kaksi kuukautta.

Maha on kasvanut kovasti, ja se tuntuu jo aika isolta ja raskaalta. Liitoskivut vaivaavat, kävely tai sohvaltanousu saattaa vihlaista ikävästikin tuolla lantion seudulla välillä. Kivuttomia mahan kovenemisia tulee silloin tällöin iltaisin kun olen väsynyt. Muuten olo on ihan kohtalaisen hyvä. Jonkun oudon mahataudin sairastin viikko sitten, mutta onneksi sekin paha olo meni ohi parissa päivässä.

Neuvolassakin kävin pari viikkoa sitten, siellä oli kaikki ihan ok. Sokereiden kanssa pitäisi olla tarkkana, ja mittailla niitä tarpeeksi usein, mutta se on ollut vähän vaikeaa pitkien työpäivien ja epäsäännöllisen elämän takia. Pitää ryhdistäytyä etteivät arvot nouse liian korkeiksi.

Loppuviikosta minulla on keskusteluaika lääkärille, toivottavasti siellä ehditään puhua kaikki mieltä vaivaavat asiat läpi. Töitä olisi hurjasti, kauheasti pitäisi vielä saada aikaiseksi ennen äitiysloman alkamista. Vappukin on ihan kohta. Puuh.

Sekalaista settiä

Flunssa alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Vastustuskyvyn heikkenemisen kunniaksi pukahti viikko sitten huuliherpeskin ylähuuleen (edellisen kerran kärsin huuliherpeksestä neljä vuotta sitten edellisen raskauden aikana...). Onneksi sekin on jo häviämässä, kiitos huulilaastareiden.

Kelaankin tein tällä viikolla ne anomukset, kun Kelan täti oli lähettänyt kirjeen jossa muistutti, että pelkällä raskaustodistuksella ei saa mitään avustuksia eikä päivärahoja. Ystävällistä sinänsä huolehtia. Nyt pitäisi vielä jaksaa selvittää mitä todistuksia tarvitaan hakemuksen liitteeksi.

Kävimme myös Keski-Euroopassa pienellä minilomalla, ja lentomatkat ja kaikki muukin sujui ongelmitta. Oli kyllä mukavaa vaihtaa maisemaa täysin, vaikka näinkin lomallakin öisin työstressiunia.

Vauva potkiskelee kovasti. Kohtahan sen pitäisi olla jo noin kilon painoinen pötikkä jos kaikki on hyvin. Nimiasiat mietityttävät, ja on vaikea keksiä yhtä hyvää suosikkia tyttöjen ja poikien nimistä. Monet hyvät nimet on jotenkin pilattu, kun sukulaisissa tai tuttavissa on samannimisiä... Ehkä tämä ajatus vielä jotenkin tästä jalostuu.

Neuvolalääkäri

Tänään oli rv 25+2 kunniaksi neuvolalääkärikäynti. Siellä kaikki oli ok. Verensokeriarvot ovat kotimittauksissa pysyneet raja-arvojen alla, ja samoin verenpaineet ovat myös olleet hyviä. Muutenkin kaikki oli ok, lääkäri jopa kurkkasi nopeasti (huonolaatuisella) ultralla sikiötä, ja siellä lapsiveden määrä yms. näytti kuulemma normaalilta.

Eilen tuli kutsu äitipolille keskustelemaan "synnytyspelosta", eli suomeksi sanottuna pyysin terkkarilta lähetteen koska haluan käydä jonkun kanssa läpi sen edellisen ei-niin-hauskan synnytyksen. Josko siitä jotain voisi ymmärtää tai oppia.

Kelan toimistossakin kävin tänään kyselemässä noita äitiysetuusasioita, että miten niitä nyt sitten tällä minun vähän monimutkaisella historiallani lasketaan. Kelan täti ystävällisesti selvitti laskuperusteet soittamalla jonnekin, ja sain selkeät ohjeet lomakkeiden täyttämiseksi. Jätin samalla kertaa raskaustodistuksenkin jo valmiiksi toimistoon, eli nyt minun pitää vain täyttää ne itse hakemuslomakkeet.

Inhottava flunssa on vaivannut minua koko tämän viikon. Pojalla oli kuumetta ja räkätautia viime viikolla, ja häneltä sitten sain tämän räkiksen itselleni. Olo on ollut todella väsynyt ja tukkoinen, toivottavasti tämä tästä tokenisi. Pikkuinen ainakin potkiskelee kovasti, joten toivottavasti se ei ole taudista kärsinyt.

Neuvolaa

Tänään on tasan 4 kuukautta jäljellä laskettuun aikaan, ja sen kunniaksi oli taas neuvolakäynti. Kaikki oli siellä ihan OK, ja mieskin ehti tällä kertaa mukaan jutustelemaan. Verenpaineet ja verensokerit ovat olleet kunnossa (ja sokereista minun pitää raportoida vain, jos mittausarvot ylittävät raja-arvot). Vauvan syke löytyi potkiskelun ja muljahtelun jälkeen helposti, bumtsi-bum.

Tämä keskiraskaus tuntuu tällaiselta odottelulta nyt vain. Vielä on pitkä aika äitiyslomaan, ja paljon työhommia on sitä ennen tiedossa. Stressiä pukkaa, mutta pitää koettaa ottaa rennosti. Pääasia, että pysyisin toimintakuntoisena ja terveenä.

Möyrintää

Mikäli yhtään osaan tehdä lajintunnistusta oikein, asuu vatsassani nykyään möyrivä mäyrä (samanlainen kuten edelliselläkin kerralla). Jos ei satu terävä taekwondo-potkiminen huvittamaan, niin sitten aloitetaan pyöriskely ja muljahtelu, mikä näkyy kauas mahan ulkopuolellekin. On kyllä hauskaa, että liikkeet ovat koko ajan selvempiä, ja mahan kovuudesta ja muodosta voi arvailla, että kummalla puolella napaa sikiö mahtaa makoilla.

Tuskaillen olen todennut, että minun pitäisi kuitenkin raahautua äitiyshousuostoksille. Vaikka löysin ne neljä vuotta vanhat farkut kaapista, ja ne tuntuvat ihan mukavilta, niin niiden kangas onkin jo niin kulunutta ja kauhtunutta, että ei niitä ihmisten ilmoilla kauheasti tohdi pitää. Haluaisin toiset samanlaiset housut, vaan mistä löytäisin moiset...? Kivoja paitojakin voisi hankkia.

Uskalsin muuten tehdä viikonloppuna ensimmäisen ostoksen tälle pikkuiselle. Ostin vauvanpeittoon sopivan vaaleanpunaisen muumipussilakanan (jonka mukana tuli ehkä tarpeeton tyynyliinakin). Koska pussilakana oli reilussa tarjouksessa, ostin sen, sillä niin pienen tytön kuin pojankin voi laittaa sen alle nukkumaan.

Aaahhhhh...

...se tunne, kun voi vaihtaa kiristävät farkut kaapista löytyneisiin ihaniin äitiysfarkkuihin! Helpottavaa, todellakin (eikä tarvitse pelätä, että housut tippuvat, jos jättää napin ja sepaluksen auki). Keskivartalo sinänsä näyttää vielä vain plösöltä, mutta ehkä se raskausmaha alkaa jossain vaiheessa erottua kunnolla...

Ja pikkutyyppi on jaksanut taas viikonlopun jälkeen potkiskella ihan urakalla. Nyt näkyy napakat potkut jo ulospäin mahan heilahtamisena. Se ilahduttaa äitiä kovasti. <3

Potkiiko se?

Tänä viikonloppuna mieltä on vähän painanut se, että en oikein ole tuntenut vauvan liikkeitä. Alkuviikosta potkut tuntuivat ihan napakastikin, mutta nyt ei taas oikein tule potkun potkua, vaikka miten koettaisin kuulostella. Jotain ihan pientä ja nopeaa muljahtelua olen muutaman kerran saattanut tuntea, mutta jotenkin harmittaa, kun se ei liikehdi paremmin tunnistettavasti. Mies yrittää lohduttaa, että kyllähän pikkuhemmonkin pitää saada levätä ja kasvaa, mutta minä haluan että se potkii (että saisin mielenrauhan)! *huokaus*

Kävin tänään taas hiihtämässä, ja se kyllä tuntuu ihan mukavalta urheilulajilta. Kun vetelee pertsaa, niin se ei paina mahassa yhtään, ja hiki kuitenkin tunninkin lenkillä jo tulee. Tänään tosin hiihtokeli ei ollut paras mahdollinen, suojakelillä sukset lipsuivat vähän. Mutta eipä tässä mitään vauhtiennätyksiä ajetakaan takaa.

Rakenneultra

Käynti rakenneultrassa oli tehokas ja nopea. Kaikki tutkittavat rakenteet löytyivät nopeasti, ja kaikki oli kuten pitääkin. Pikkuhemmon mitat vastasivat hienosti viikkoja. Tyyppi viihtyi jos jonkinmoisessa akrobaattiasennossa, eikä kätilö sen takia nähnyt jalkojen väliin että kumpaa sorttia sieltä nyt olisi tulossa. Sukupuoli siis säilyy tällä kerralla yllätyksenä meillekin, kun esikoisen kohdalla oli niin selvää että poika olisi tulossa. Nimiä pitää miettiä tuplamäärä, siinäpä sitä pähkinää purtavaksi... :)

Istukka löytyi etuseinästä, kuten oli jo arveltukin. Siitä huolimatta potkut alkavat tuntua aika voimakkaina edessäkin. Tänäänkin joku potkiskeli minua tuntuvasti junan tärinässä.

Väsymystä (ja stressiä) on ilmassa, mutta jospa sitä saisi levätä vähän viikonloppuna...

Puoliväli

Tänään tuli täyteen 20 viikkoa raskautta, eli puolessa välissä ollaan virallisesti! Enää pitäisi jaksaa se toinen puoli tätä odotusta.

Sokereita olen mittaillut säännöllisesti. Viime viikolla muutamat aamupaastoarvot olivat vähän koholla taas, mutta sen jälkeen nekin ovat onneksi pysyneet alle raja-arvojen. Vielä kun keksisi, että mikä se on se vaikuttava tekijä millä niitä aamun arvoja voisi helpommin kontrolloida? Liikunnan määrä edellisenä päivänä varmasti vaikuttaa, samoin syöminen - jotenkin... Verenpaineet ovat kotimittauksissani olleet tosi alhaiset, mutta parempi niin. Muistelen, että edellisessäkin raskaudessa paineet olivat alhaisimmillaan juuri näin keskiraskaudessa.

Olo on muutenkin ihan kohtalaisen hyvä, nuhaisuuskaan ei juuri nyt niin pahasti vaivaa. Tietysti kun näin nyt kirjoitan, niin kohta kuitenkin iskee norovirukset ja kuumeet päälle, mutta minkäs teet. Onneksi myös mies ja lapsi ehtivät ottaa ne influenssarokotteet ennen tätä tautisesonkia.

Ylihuomenna olisi sitten vuorossa rakenneultra. Jännittää taas aika paljon, että mitä sieltä näkyy. Toivottavasti pikkuhemmolla olisi kaikki sisäelimet tallella ja oikein päin paikoillaan... Mökeltäjän potkiskelut ja pyörimiset alkavat jo vilkastua ja tuntua vaikka esim. istuisinkin työpöydän ääressä ja puuhailisin muuta. Iltaisin potkuja on mahan läpi tuntenut muutaman kerran myös mies, kun makoilen hiljaa paikallani. Poikakin on halunnut kokeilla mahaa, mutta hän ei malta pitää kättään tarpeeksi kauan paikoillaan että tuntisi vielä mitään. Innoissaan hän kuitenkin jo on tulevasta isoveljen roolistaan.

Farkkujen nappi alkaa kiristää siihen malliin, että verkkarit olisivat jo se mukavin asuste. Pohdin uusien äitiysfarkkujen ostamista, ellen löydä kaapista kaivamalla niitä vanhoja...

Kuulumisia

Aika tuntuu menevän vauhdilla eteenpäin, vaikka mitään konkreettista ei näköjään jääkään käteen. Sairastuin viikko sitten sunnuntaina flunssaan, ja olen sitä koko tämän viikon parannellut. Kuumetta ei onneksi ollut, mutta räkää, tukkoisuutta ja väsymystä sitäkin enemmän. Verensokeriarvoja olen mittaillut, ja viime viikolla kaikki muut arvot olivat hyviä, paitsi kaksi aamupaastoarvoa, jotka olivat tasan 5,3 mmol/l. Flunssa kuulemma voi nostaa sokereita, joten jatkan mittailuja ja niistä raportointia. Tänäänkin (rv 18+5) aamupaasto oli taas koholla, toivottavasti ne arvot jotenkin saisin asettumaan syömällä oikein. Miten, sitä en ole vielä keksinyt. :/

Rakenneultraan on enää 1,5 viikkoa, jännittää! On tosi mukavaa, kun olen alkanut tuntea pieniä muljahteluja mahassani. Iltaisin ainakin tuntuu muljukilla olevan jumppa-aika, heti iltapalan jälkeen. Potki, potki vaan äitiä! Pojallekin kerroimme viime viikolla tulevasta vauvasta, kun alkoi tuntua epäreilulta olla kertomatta.

Mittailuja

Mittasin viime viikolla ohjeiden mukaan verensokereitani. Arvot olivat muuten oikein hyvät, mutta kahtena aamuna paastoarvo oli suurempi kuin raja-arvo. Lähetin arvot sairaalaan sähköpostitse, ja sieltä tuli takaisin vastaus, että pitää mitata uudelleen sama näytesatsi ja raportoida niistä. Ruokavaliota pitää kuulemma vielä miettiä niiden aamupaastoarvojen takia, jos olisi vielä "jotain petrattavaa". No, ainahan voi syödä vielä vähemmän... Mietin, että pitäisikö kokeilla sitä että kävisi aamuyöllä juomassa vähän mehua tai syömässä viinirypäleen, jos se auttaisi pitämään insuliinituotantoa yllä aamuun asti? Vai pitäisikö iltapalaksi syödä vielä enemmän proteiineja ruisleivän lisäksi? Mitään ohjeita en sähköpostitse saanut.

Olo on ollut ihan hyvä, mutta päivisin tuntuu kyllä usein siltä että päiväunet tekisivät poikaa. Mitään selkeitä sikiön liikkeitä en harmikseni vieläkään ole huomannut. Jotain jänniä tuntemuksia mahalla on, mutta on vaikea sanoa onko siellä ilmakuplia vai mitä. Rakenneultraan on vielä 2,5 viikkoa, joten ennen kuin jotain näkee pitää vain toivoa että pikkutyyppi on mahassa elossa ja voimissaan.

Sain blogihaasteen ja -tunnustuksen Viola-mammalta ja Jubulta, kiitos niistä! Palaan niihin seuraavassa postauksessani.

Diabeteshoitajalla

Nyt on sitten käyty tapaamassa neuvolan diabeteshoitajaa, joka on erikoistunut ohjastamaan nimenomaan raskausdiabeetikoita. Käynnillä käytiin läpi se jo etukäteen saamani tietopaketti ruokavaliosta, ja sain lisäksi oman verensokerimittarin (ja liuskoja ja neuloja). Se mittari on tosi hieno, ja sen saa hygieniasyistä pitää omanaan (kiitos kaupunki!).

Ensimmäinen mittauskin harjoiteltiin vastaanotolla, ja täytyy kyllä sanoa, että ei sattunut yhtään niin paljon kuin kuvittelin. Olin mielessäni verrannut tätä hemoglobiininäytteen ottamiseen, ja sehän kirpaisee ihan kunnolla, kun neula niissä vehkeissä on niin iso. Tässä verensokerimittarissa se neulasysteemi on tosi nopea ja näppärä, ja mikä tärkeintä, se neula on ohut kuin mikä! Tämä tietysti aiheutti vastaanotolla omat ongelmansa, kun kylmät sormeni eivät helpolla suostuneet valumaan verta edes sen puolikkaan mikrolitran verran... Opin siis, että käsiä kannattaa lämmitellä kunnolla ennen mittausta, niin näytettäkin saadaan tarpeeksi.

Olen jo mittaillut muutamia verensokeriarvoja kotona, ja kaikki lukemat ovat tähän asti olleet onneksi reilusti alle tavoitearvojen. Yritän tietysti syödä nyt suositusten mukaan, ja erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että ilta- ja aamupalan väli ei olisi yli kymmentä tuntia (niin että se aamun paastoarvo ei nousisi liian korkeaksi, kuten siinä sokerirasitustestissä kävi sen 12 tunnin paaston jälkeen). Sitä vain jäin pohtimaan, että kun mitataan se aterian jälkeinen arvo, niin lasketaanko se mittausaika 1 h aterian alkamisesta vai lopettamisesta...?

Ruokajutuista keskustellessamme tultiin siihen johtopäätökseen, että saan aivan liian vähän kalsiumia ruoasta, joten minun täytyy alkaa syödä kalkkitabletteja. Kun se hemoglobiinikin oli alhainen, ostin apteekista rautatabletteja, joita ei tarvitse syödä tyhjään vatsaan. Ajoitan tablettien ottamisen niin, että rautatabletin syön aamulla, ja kalkit illalla, ettei niille yhteisvaikutusta tulisi.

Toistaiseksi olen siis ihan hyvällä mielellä tämän raskausdiabetesdiagnoosini kanssa, kun tämä mittailu vaikuttaa yksinkertaiselta hommalta. Tajuan tietysti, että verensokerien hallinta käynee koko ajan sitä vaikeammaksi mitä enemmän raskausviikkoja tulee. Toivottavasti kuitenkin ruokavaliohoidolla pärjättäisiin mahdollisimman pitkälle, but we'll see.

Liikkeitä?!

Iltaisin olen nukkumaan mennessä makoillut rauhassa sängyllä kuulostellen tuntuisiko mahassa mitään liikkeitä. Minulla on ollut jo reilun viikon ajan "fiilis", että sieltä voisi kuulostelemalla jotain pientä tuntua, mutta tähän asti ei ole mitään konkreettista tuntunut.

Eilen (rv 16+0) kuitenkin makoilin ensin mahallani, ja jo silloin alkoi tuntua mahassa hassulta. Ihan kuin jokin möyrintä olisi alkanut. Käännyin sitten selälleni, ja se kuplintafiilis jatkui! Väitän, että saatoin tuntea jotain yksittäisiä liikahtelujakin (ellei kyse sitten ollut jostain terävämmästä suolikaasusta...), ja mahaa kutitti sisältä päin niin paljon että ihan nauratti. Tuntui kyllä ihanalta ajatella, että siellä se pikkutyyppi melskasi mun mahassa, enkä minä voinut kontrolloida sitä mitenkään. Pieni riehuliini! :)

2. neuvola

Kävin tänään toisen kerran neuvolassa (nyt siis rv 15+6). Virallinen laskettu aika onkin kuulemma se sairaalan määrittelemä, eli päivää luulemaani aikaisempi (muutin sen nyt tickeriinkin).

Neuvolassa ei ollut mitään sen kummempaa, hemoglobiini oli taas vähän laskenut, joten voin alkaa syödä rautatablettejakin silloin tällöin, jos haluan.

Sykettä kuunneltiin nyt ensimmäisen kerran. Pitkään piti dopplerilla kaivella, ennen kuin minun oman sykkeeni alta jotain kuului. Pikkuhemmo oli sen verran nopea liikkeissään, että se ehti aina karkuun (kenties ei halua alistua helpolla yhteiskunnan kontrolliin? onko meillä tässä young rebel?). Terkkari myös mietti, että istukka voi olla etuseinässäkin, kun ei niin helpolla se sikiön syke sieltä löytynyt, mutta istukan paikka selviää sitten toisessa ultrassa. Oli kyllä ihanaa kuulla se viuh-viuh-viuh-viuh sieltä kaiuttimesta. Kasva ja vahvistu pikkuinen, että äiti tuntisi kohta jo ne potkutkin!

Loppiainen

Uusi vuosi alkoi, ja toivottavasti tämä vuosi 2013 olisi kaikille hyvä. Olimme lomalla koko perhe pohjoisessa reissussa, ja matka meni mukavasti. Oli kiva irtautua arjesta vaihtamalla paikkaa.

Postissa tuli raskausdiabeteksen takia kutsu äitipolille toukokuun lopulle (vasta!). Sitä ennen sinne pitää lähettää tiedoksi mittaamiani verensokeriarvoja, kunhan saan mittarin diabeteshoitajalta. Katsotaan sitten minkälaista pistelyä on tiedossa, yyhh.

Olo on ihan hyvä, eikä varsinaisia raskausoireita oikein tunnu. Tietysti yöllä saattaa mahaa vihlaista, jos nukkuu liian kauan samassa asennossa ja vaihtaa äkkiä toiseen. Iltaisin olen yrittänyt kuulostella tuntisinko vielä mitään kuplintaa mahassa, mutta toistaiseksi en ole mitään varmasti tuntenut. Ehkä jotain pientä vaimeaa (taitaa olla uskon asia vielä)...?