RD

Tänään soitin terkkarille labrakokeiden (joihin erinäisistä syistä jouduin) tuloksista. Muiden verikokeiden arvot olivat normaalit, mutta sokerirasitustestissä kaksi ensimmäistä arvoa oli vähän yli rajojen. Sain ohjeeksi odotella tietopakettia ja ruokavalio-ohjeita raskausdiabetekseen. Diabeteshoitajalle sain ajan, ja ilmeisesti joudun/pääsen myös äitiyspolin seurantaan.

Harmittaa tietysti tosi paljon, että tällaisen diagnoosin nyt sain, kun edellisessä raskaudessa ei ollut mitään ongelmia. Hyvä toisaalta, että sokeriarvojen nousu huomattiin näin aikaisessa vaiheessa, niin sikiön liiallista kasvua pystyisi hillitsemään.

Joulunaika on muuten mennyt rauhallisesti, ja onneksi lomaa on vielä jäljellä. Toivottavasti saisimme olla koko perhe terveinä.

Outoja fiilareita

Rv 13+1. Mahassa on ollut outoja tuntemuksia oikeastaan koko tämän viikon. Maha murisee, ilmaa kiertää suolistossa, ja vatsa on "herkkä toimimaan". Eilen illalla oli lisäksi ihan järkyttävän kylmä, hytisin kahden peiton alla vetämätömänä. Onkohan tämä jotain tautia, vai hormonaalista? Pahinta olisi, jos nyt jouluksi tulisi mahatauti, toivottavasti ei kenellekään meistä...

Toivottavasti pikkuhemmolla olisi kaikki hyvin näistä oireiluista huolimatta. Ihanaa kun tulee joulu ja joululoma, lepoa kaivataan kyllä nyt kovasti.

Seulontatulos

Tänään on kai rv 12+3. Eilen tuli postissa jo se tulos siitä np-ultran ja verikokeiden seulonnasta. Nopeaa toimintaa labralta! Kirjeessä luki, että tulos on normaali, eikä lisääntynyttä riskiä ole todettu. Hyvä näin.

Olo on muuten ollut ihan hyvä (tätä neljän viikon kestoflunssaa lukuunottamatta). Välillä mahassa tai sivuilla juilii, mutta ei kivuliaasti. Illalla maha saattaa tuntua "väsyneeltä", tai miten sitä olotilaa nyt parhaiten kuvailisinkaan. Verenpaineita olen mittaillut kotona, ja arvot ovat olleet aivan normaalit, hyvä sekin.

Lähipiirimme tietävät nyt tästä raskaudesta, mutta lapselle en halua kertoa vielä. Ehkä hänelle keväämmällä voisi alkaa lukea jotain "Onni-pojasta tulee isoveli" -tyyppistä kirjallisuutta lämmittelytarkoituksessa...

Ultra

Tänään oli se np-ultra. Kaikki vaikutti onneksi olevan hyvin. Pikkuhemmo sätki ja räpiköi karkuun, mutta siitä saatiin silti mitat ja niskaturvotus (1,2 mm) mitattua. Ultraus tehtiinkin mahan päältä eikä alakautta, ihan hyvin näki niinkin. Ultran jälkeen kävin sitten seulontaverikokeissa, ja niitä tuloksia odotellaan sitten parin viikon sisällä.

Sairaalan laskukaava raskauden pituudelle heittää päivällä siitä miten neuvola sen laskee. Eli nyt laskettu aika kai aikaistuisi sen päivän verran, mutta ei sillä liene niin merkitystä.

Viikonloppuja

Tänään on laskurin mukaan tasan 200 päivää jäljellä laskettuun aikaan, jee! Ylihuomenna on se np-ultra, en uskalla oikein ajatellakaan sitä. Välillä mahassa tuntuu kävellessä pientä kiristelyä tai pistelyä, mutta ei mitään kivuliasta kuitenkaan. Olo on aika normaali jopa, ja se tietysti pistää miettimään että onko siellä kohdussa mitään.

Olimme koko perhe pienellä minilomalla, ja oli kyllä hauskaa päästä vähän arkikuvioiden ulkopuolelle. Uudet maisemat piristävät kummasti, kun syksy on tuntunut niin pitkältä, pimeältä ja kylmältä. Kuulin myös, että lähipiirissämme on laskettu aika viikkoa ennen meidän laskettua aikaamme, jännää!

Uusi räkätauti

Kaksi viikkoa sitten alkoi edellinen flunssa, joka meni viime viikolla pois, ja nyt alkoi kurkku uudestaan kipeytyä. Plääh. Räkää riittää. En haluaisi tulla juuri nyt taas kipeäksi. No, toivottavasti tämä ei tästä pahene, eikä kuumetta tulisi (kop kop). Nämä pakkaskelit ovat kyllä kammottavat, en yhtään tykkää kylmästä, kun sisällä lämpimässäkin tärisen nenä ja sormet jäässä.

Eilen vihloi satunnaisesti nopein juilinnoin kyljestä ja ylempää vatsalta. Ehkä siellä jotkut kiinnikkeet tai kudokset venyvät? Odotan kovasti ensi maanantain ultraa, jännittää niin paljon nähdä mikä meitä siellä odottaa. Toivottavasti kaikki olisi hyvin. Huomenna tuleekin täyteen 11 raskausviikkoa.

Lääkärikäynti

Rv 10+1. Kävin tänään siellä neuvolalääkärillä juttelemassa noista verenpaineista. Samalla kaavalla mennään kuin edelliselläkin kerralla, eli teen noin kerran viikossa kotimittauksia, jotka sitten raportoin terveydenhoitajalle. Jos kotona mitatut verenpaineet ovat normaalit (kuten ne nyt tällä viikolla mitattuna olivat), niin kaikki on ok. Jos kotona arvot nousevat, pitää ottaa yhteyttä neuvolaan.

Lääkäri kokeili ultratakin vatsanpeitteiden päältä, mutta mahaläskieni alta ei tässä vaiheessa raskautta näkynyt mitään (ei edes kohtua...). No, jospa sitten 1,5 viikon päästä np-ultrassa jotain näkyisi.

Tiistaita

Flunssa alkaa muuttua siedettävämmäksi, räkää tosin on vieläkin reilusti, ja ääni yhä pois. Viikonloppuna jaksoin kuitenkin touhuta suht' normaalisti, ja maanantaina palasin töihin. Yleinen väsymys ei ole kuitenkaan hävinnyt minnekään.

Huomenna tulee 10 raskausviikkoa täyteen, eli neljännes koko laskennallisesta raskaudesta. Vielä pitäisi vajaa pari viikkoa jaksaa odottaa sitä ultraa. Lääkärikäynti on torstaina, mutta en ole saanut kipeänä mitattua kotona noita verenpaineita. Toivottavasti lääkäri osaa sanoa mitä on fiksuinta tehdä, jos/kun paineet huitelevat korkeuksissa.

Viikonloppu

Kuumetta tai lämpöä ei onneksi tänään perjantaina ole enää ollut (kop kop), eikä särkylääkettäkään ole tarvinnut syödä. Räkää kylläkin riittää sitäkin enemmän, ja yskittää. Olisi kyllä kiva jaksaa taas tehdä normaaleja asioita sohvallamakaamisen sijasta. Onneksi nyt alkoi viikonloppu, voin ottaa ehkä vähän iisimmin näin toipilaana.

Flunssa jatkuu

Nyt mulla on ollut kuumetta about +-38°C kohta vuorokauden verran. Inhottavaa. Pää on aivan täynnä räkää, ja välillä yskittääkin. Olen sitten vissiin saanut juuri nyt ajankohtaisen syysviruksen, voi paska.

Otin eilen illalla vielä ennen nukkumaanmenoa 500 mg panadolia, mutta eipä se kovin auttanut. Sain nukuttua huonosti vain nelisen tuntia, ja välillä hytisin kylmästä. Tänään olen retkottanut sohvalla aivan tiu tau, ja äsken piti ottaa taas 500 mg panadolia, kun alkoi kuume nousta ja päätä särkeä. Voi kunpa tämä tauti menisi nopeasti ohi, eikä tarttuisi lapseen tai mieheen. Ja ennen kaikkea, toivottavasti tämä ei aiheuttaisi alkiolle mitään ongelmia... Pakkolepo jatkuu, muutakaan ei voi.

Flunssa

10. viikko alkoi tänään. Ja sen kunniaksi minulle tuli eilen kunnon flunssa, yskän ja suuren räkämäärän kera. Olen tänään koettanut levätä, ja kirjaanpa taas itselleni ylös että otin äsken 500 mg:n panadolin kun tuntui että nuppi on niin täynnä töhnää. Toivottavasti tämä tauti ei tartu lapseen ja mieheen. Mies on ihana, se tekee kaikki kotityöt ja ruoat, kun minä röhnötän sohvalla (tekee se kyllä muutenkin vähintään puolet kotitöistä).

Iltaisin on edelleen usein tosi kylmä, ja se palelu kyllä liittynee enemmänkin raskauteen kuin flunssaan (eilen illalla lämpöä oli 37,0°C, eli ei kuumetta). Tissejä on vihlonut välillä kovastikin, mutta ei onneksi pitkäaikaisesti. Alavatsalla on edelleen juilaisuja, toivottavasti siellä joku siis kasvaa (ja sen jonkun pitäisi olla nyt jo "mansikan" kokoinen!). Erityisen paljon sattuu, jos nousee sohvalta ylös istumaan, ja sitten erehtyy yskimään - silloin vatsalihakset ja kiinnikkeet ja mitkä lie ovat ihan väärässä asennossa ja se kyllä tuntuu... Yskiä voi siis vain, jos jännittää ensin vatsalihakset.

1. neuvola

Kävin tänään neuvolassa. Puolitoista tuntia hurahti jutellessa tutun terkkaritädin kanssa. Eipä tuolla käynnillä mitään uutta tai mullistavaa tullut esille. Verenpaine huiteli jälleen korkeuksissa, eli kotimittauksia pitää tehdä. Sain myös kontrollilääkäriajan ensi viikolle, niin lääkäri saa myös sanoa mielipiteensä noista paineista. Laskettu aika olikin taas 26.6..

Tavallaan tuntuu kuin olisin taas neljän vuoden takaisessa tilanteessa. Ei mitään edistystä tai kehitystä, jatkuvaa odottelua vain... Seuraavaksi odotetaan sitä np-ultraa.

9. viikko alkoi

Tänään tuli raskautta täyteen 8+0 viikkoa. Mitään kovin kummoista kerrottavaa ei ole tapahtunut. Oireita ei kauheasti ole, välillä ehkä vähän heikottaa, ja jotain ruokamielitekoja on ilmennyt (himoitsen lehtipihvejä!). Neuvola-aikakin on vasta ensi tiistaina. Vähän jo jännittää mikä mun verenpaine taas on, sillä ensimmäisen raskauden aikana todettiin, että minä jännitän sitä mittaustilannetta niin paljon että paineet nousee. Pitäisikin itse mittailla kotona jo ennakkoon, jos uskallan...

Joo, ei siis mitään kovin raflaavaa täällä nyt.

Eipä mitään uutta

Vaihdoin tuohon laskuriin sen ultrassa määritellyn päivää myöhäisemmän lasketun ajan (eli 27.6.2013). Näin ollen 7 viikkoa tulee täyteen huomenna torstaina, jee.

Olo on ollut kohtalaisen hyvä, mutta kylmä vaivaa sekä töissä että kotona. Erityisesti syömisen jälkeen kaikki verenkierto vetäytyy raajoista, ja kova kylmähorkkakohtaus iskee. Kun kylmyys sitten menee ohi, saattaakin tulla pian kuuma. Näin tämä sisäinen termostaatti heittelehtii... Nukkuminen on ajoittain huonoa, välillä olen valvonut aamuyöllä parikin tuntia kerrallaan. On aika kurjaa pyöriä sängyssä ja miettiä kaikkia stressaavia työasioita, kun mies ja lapsi tuhisevat onnellisina vieressä (poika kävelee harva se yö meidän väliimme nukkumaan). Vielä pystyn onneksi nukkumaan mahallani lempiasennossani, vaikka mahassa tuntuukin jotain "ylimääräistä".

Pari kertaa on bussissa istuessani tullut huono olo, etenkin jos joutuu istumaan pidempään mutkaisilla teillä. Onneksi ei ole tarvinnut laattailla... Yritän syödä järkevästi, vähän kerrallaan, vaikka mielitekoja saattaa tulla aivan tyhjästä johonkin ruokaan. Jos oikein muistelen, niin oireiden perusteella aika samalla kaavalla mennään nyt kuin ensimmäisessä raskaudessakin.

Varhaisultra

No niin. Kävin tänään varhaisultrassa. Yllättävää sinänsä, koska en todellakaan ollut suunnitellut meneväni moiseen. Erinäisten syiden takia minun piti kuitenkin nyt saada "pitävä" vahvistus sille, että olen oikeasti raskaana. Niinpä varasin eilen ultran, ja sainkin heti täksi aamuksi tutulle gynekologille ajan.

Lääkäri tunnusteli ensin, teki sisätutkimuksen, ja totesi, että kohdunsuu on hieman turvonnut, kuten raskaudessa kuuluu. Kohtu ei tuntunut vielä suurentuneelta. Sitten ultrattiin, ja heti siellä näkyi sellainen tumma hahmo, ja sen syke. Sellainen 3,9 mm pitkä katkarapu oli ruskuaispussinsa vieressä, ja ihan oikeassa paikassa kohdun sisällä. Pituus vastasi viikkoja 6+1, ja se on hyvin lähellä kuukautisista laskettua kestoa 6+2. Lääkäri sanoi, että mitä aiemmin ultraus tehdään, sitä tarkempi raskauden keston määritys kai on, joten siinä tapauksessa laskettu aikakin siirtyy yhdellä päivällä eteenpäin. Pitääkin kysyä neuvolassa, että mikä onkaan sitten se "virallinen" laskettu aika.

Sinänsä helpottunut olo on nyt, että se syke siellä näkyi, ja kaikki näytti normaalilta. Lääkäri sanoi, että tässä vaiheessa on jo yli 95% tilastolliset tsänssit sille, että kaikki menee hyvin loppuun asti. Pitää se kai nyt uskoa, että olen ihan oikeasti raskaana.

Ultra varattu

Sain tänään varattua pitkän puhelinjonotuksen jälkeen varhaisultra-ajankin. Ultra ja seulontaverikokeet ovat ma 10.12., jolloin on kai raskausviikko 11+5, tai jotain sinne päin. Tunnen nyt itseni huijariksi, joka vain uskottelee kaikille olevansa raskaana, vaikka mitään todisteita siitä ei vielä ole nähty...  Toivon niin kovasti, että ultrassa kaikki olisi hyvin.

Raskausoireet eivät ole kovin voimakkaita. Väsyttää tietty, ja kylmä on, mutta välillä sitä melkein unohtaa olevansa raskaana. Välillä mahaan saattaa juilaista tai jomotella, mutta se menee nopeasti ohi. Öisin tosin alkaa olla vaikea vaihtaa nopeasti nukkuma-asentoa, sillä mahaa saattaa vihlaista jos tekee liian äkkinäisiä liikkeitä. Mahallani pystyn vielä nukkumaan, mutta jotain paineentunnetta alavatsalla on välillä.

Neuvola varattu

(Rv 5+2) Uskalsin soittaa neuvolaan. Neuvola-aika on nyt varattu tiistaiksi 20.11.. Täti laski, että laskettu aika olisi 26.6.2013. Hän kysyi, haluanko saada kotiin "ensikirjeen" postitettuna, ja sanoin että kyllä haluan (edellisestä raskaudesta on kuitenkin sen verran aikaa jo kulunut). Minulle annettiin myös ensimmäisen ultran ajanvarausnumero jo nyt, että sieltä saisi varattua itselleen sopivan ajan hyvissä ajoin. Ensimmäinen ultra lienee joskus marras-joulukuussa, mutta vielä en ole ehtinyt soittaa sinne. Jos kaikki näyttää hyvältä ultrassa, kerromme sen jälkeen lähipiirillekin tästä raskaudesta.

Nyt on muuten ihan kohtalaisen hyvä olo, ainoastaan sellainen infernaalinen väsymys ja kylmyys vaivaavat iltapäivisin. Lounaan jälkeen meinaan nukahtaa töissä tietokoneen ääreen... Oikeasti tuntuu, että tarvitsisin päiväunet, mutta jos sellaiset erehdyn töiden jälkeen ottamaan, en illalla saa sitten unen päästä kiinni enää millään. Yhtenä iltana otti aivoon, kun pyörin sängyssä valveilla ainakin puoli kahteen saakka, ja mies senkun vain tuhisi täysillä vieressä. Sen jälkeen päätin, että en nuku päiväunia, ellei ole ihan pakko.

Eilen illalla hytistessäni taas kylmästä mies kysyi, olenko kipeä. Sanoin, että en usko olevani, ja veikkaan tämän johtuvan vain tästä "tilasta" (asioista ei todellakaan voi tässä vaiheessa puhua suoraan niiden oikeilla nimillä kun lapsi on läsnä). Mies tokaisi, että "aa, avaruusloinen imee sun kaikki energiat". Ja ihan totta, varsinainen avaruusloinenhan se onkin!

Hutera olo

Tänään on olo ollut vähän heikko. Olen ollut tosi väsynyt ja uuvuksissa, ja lievästi on sellainen öklö olo vaivannut. Ei minua onneksi okseta, mutta maha on ollut vähän sekaisin (mikä alkoi oikeastaan jo eilen). Plääh. Toisaalta, ei minua haittaa jos tämä on raskauspahoinvointia, kunhan en saisi mitään tautia taas. Viime raskaudesta ei kyllä tule mieleeni, että minulla olisi näin hutera olo ollut, vai kultaako aika muistot?

Neuvolaan pitäisi ehtiä soitella, ajattelin uskaltaa tehdä sen tällä viikolla, vaikka töistä en kehtaakaan  soittaa. Raskaustestejä minä hullu tein jo useammankin (kaikki kaapissa olleet pois kuleksimasta), ja plussaahan ne kaikki näyttivät. Huomenna tuleekin jo viikko täyteen kuukautisten poisjäännistä.

Lauantai-ilta

Silmätulehdus näyttäsi onneksi menevän ohi ilman lääkkeitä. Lääkäri ohjeen mukaan olen huuhdellut silmiäni, ja tänään ne ovat olleet jo ihan normaalin värisiä, hyvä juttu. Muutenkin olo alkaa olla jo normaalihko, ei mitään superväsymystä enää taudin takia. Tänään vapaapäivänä oli kyllä tosi ihanaa asettua sohvanpohjalle päiväunille, tuntui jotenkin erityisen hyvältä se. Tuli ihan rehellinen tarve päiväunille, mitä ei kyllä normaalisti ole. Ehkä se liittyy tähän alkuraskauteen?

Muita raskausoireita ovat ajoittaiset alavatsan tuntemukset, ja näin iltaisin kalvava kylmyys. Se kylmän tunne menee kyllä ohi aina jossain vaiheessa (ja nyt on sauna lämpenemässä että pääsee lämmitelemään jos ei muu auta).

Toinen raskaustesti

Ainakin tämänaamuisen älyraskaustestin (jonka paristot ovat ongelmajätettä) mukaan olen edelleen raskaana. Olikohan näitä "puhuvia" testejä olemassa jo neljä vuotta sitten, en muista...? No mutta, hieno testi se on kuitenkin, ja puikon ilmoittama viikkomäärä vastaa kuukautiskierrosta laskettua viikkomäärää.

Mulla tämä virustauti jyllää edelleen jonkin verran, ja nyt silmäni ovat vähän tulehtuneet ja punaiset. Sain lääkäriltä varmuuden vuoksi silmätippareseptin, jos tämä nyt tästä vielä pahenee ja rähmiminen alkaa. Mutta odotan nyt viikonlopun ajan, että tulehdus lähtisi pois ihan vain reippaalla huuhtelulla ja levolla. Ei nyt huvittaisi liian helpolla käyttää lääkkeitä näin alkuvaiheessa (kirjoitanpa tässä muistiin itselleni, että keskiviikkona illalla otin 500 mg parasetamolia).

Tautia

Kp 30/28 ("rv 4+1"). Tänään en ole jaksanut tehdä uusintaraskaustestiä, joten sataprosenttisen varma ei tietenkään nyt raskaudesta voi olla (if ever). Etenkin kun eilen illalla nousi lämpöä (+37,5°C), ja kurkku on kipeänä. Koko perhe on sairastanut, ja veikkaan että tämä tautini on samaa enterorokkoa kuin mitä lapsellakin oli aiemmin (itämisaika ja oireenkuva täsmäävät). Enterorokosta ei pitäisi olla vaaraa alkiolle/sikiölle, mutta mistäs sitä ikinä tietää. Mutta kysymys herääkin, miten hitossa kukaan saa pidettyä odotusaikana itsensä (=sikiön) ja sitten synnytyksen jälkeen vauvan terveenä, kun perheessä on kaikki taudit kotiin tuova vanhempi lapsi???

Nyt oloni on kuitenkin kohtuullisen siedettävä, kurkun karheudesta ja väsymyksestä huolimatta. Alavatsalla on painon tunnetta, ja välillä tuntuu pientä nipistelyä vatsalla ja selän puolella. Ehkä siellä jotain tapahtuu. Huomenna aamulla teen kyllä toisen raskaustestin.

Plussa

Kp 29(/28). Tein tänään aamulla kuitenkin testin, vaikka ajattelin ensin, että teen sen vasta sitten kun kuukautiset olisivat enemmän kuin päivän myöhässä. No mutta, plussa humpsahti tikkuun jo nyt. Plussaviiva alkoi näkyä lähes heti, ja oli lopulta näkyvämpi kuin se vaakasuora viiva. Eli tällä kertaa viiva oli paljon voimakkaampi kuin niissä kuukausi sitten saamissani haamuissa (jotka sitten haalenivatkin pois).

Nyt tietysti olen hurjan iloinen ja vähän sekaisin taas. Samalla kuitenkin jännitän, että miten kauan tämä kyytiläinen pysyy matkassa. Aika skeptinen fiilis sinänsä, sillä mitä tahansa voi sattua milloin tahansa (ikuinen inhorealisti kun olen). Mutta toivottavasti saisimme kuitenkin kesäkuun lopussa oman nyytin syliin!

Ei mitään uutta länsirintamalla

Kp 25. Valitettavasti mitään tärppiin viittaavia oireita ei ole. Viime kierrossa saattoi siitä alavatsan paineen tunteesta aavistella että jotain tapahtuu, mutta nyt ei tunnu mitään missään. Pettymysfiilarit odottelevat ilmassa. :/ Onneksi töissä on niin kiireistä, etten ehdi tätä asiaa niin kovasti miettiä, mutta toisaalta, koko ajanhan tämä siellä takaraivossa vaivaa...

Kierroksen 5 lottonumerot

Kp 16. Nyt taitaa olla taas tältä lottokierrokselta ostoaika umpeutumassa. Mietin, että tunsinkohan ovulaation tiistaina aamupäivällä, kun vihlaisi vähän aikaa oikealta puolelta alavatsaa? Tai sitten se oli vain ilmakupla. Olin itse työmatkalla alkuviikon, mutta toivottavasti jyystöt ennen ja jälkeen reissun olisivat tuottaneet tulosta. Tietysti on hyvin mahdollista että tässä kierrossa on nyt huonommat tsänssit tuon matkan takia.

Yle Areenassa on jo näkyvillä ensimmäinen jakso Teiniäidit-sarjasta, joka on nimensä mukaisesti dokumentti nuorista tytöistä joista tulee äiti. Mielenkiinnolla odotan pääseväni katsomaan tuota, minähän olen itsekin henkisesti vähän kuin teiniäiti...!

Halfway hotel

Kp 11. Kierron puoliväli lähenee. Eipä tässä sinänsä mitään uutta taas ole, yritetään se mikä yritetään. Oma olo on ollut vähän jotenkin turvonnut, tai siis maha ainakin.

Eilen kävin ottamassa työpaikan tarjoaman influenssarokotuksen, ja vähän on olkapää arkana. Toivon, että sillä piikillä ei mitään vaikutusta raskautumiseen ole, mutta mistäs sitä tietenkään tietää. Mieluummin kuitenkin otan rokotteen nyt tässä vaiheessa kun en ole raskaana, kuin sitten myöhemmin jos sattuisin raskautumaan. Poikaa odottaessani otin lääkärin ohjeen mukaan influenssarokotuksen vasta raskausviikolla 14 (muistaakseni), eli toisella kolmanneksella, vaikka influenssakausi oli päällä jo reilusti aiemmin. En sitten tiedä miten nykyään edes ohjeistetaan rokotuksista raskausaikana.

Jotenkin on tosi skeptinen olo onnistumisen suhteen. Ajatus siitä, että saisin joskus toisenkin lapsen syliini tuntuu niin kaukaiselta, kun miettii kaikkia niitä asioita joiden täytyy mennä juuri oikein että raskaus onnistuu. Ehkä olen jo liian vanha ja rupsahtanut akka tällaiseen...

Uutta putkeen

Kp 7. Eilen oli havaittavissa vielä aavistuksen verran pientä tihuttelua, mutta muuten kuukautiset ovat nyt ohi. Nyt sitten pitäisi taas jaksaa yrittää - jyyst jyyst jyyst. Oh dear.

Laskin, että oletusarvoisesti kaikkein hedelmällisin aika olisi ensi viikon puolessa välissä, ehkä 3.-4.10. Itse olen työmatkalla alkuviikon, mutta toivottavasti ehdimme silti tälle lottokierrokselle mukaan. Ovulaatiotestejä en jaksa tehdä, uskon, että kierto on säännöllinen, ja ovulaatio tapahtuu 14 päivää ennen kierron alkua. Mutta katsotaan nyt miten tuo edellisen kierron plussahässäkkä vaikuttaa prosessiin, ja meneekö rytmi siitä sekaisin.

Normalisoitumista

Kp 5. Vuoto loppui nopeasti viikonlopun aikana. On hyvä juttu, että sitä runsasta vuotamista ei kestänyt kovin monta päivää, nopeasti oltaisiin nimittäin anemian puolella oltu... Nyt sitten elämä alkaa taas normalisoitua, ja uutta yritystäkin saattaa jälleen ajatella.

Mietin, että olisi kiva, jos elämässä olisi tiedossa joku kiva juttu mitä odottaa ja suunnitella, etteivät ajatukset koko ajan pyörisi tässä lisääntymisyrityksessä (ja samaan aikaan stressaavissa työjutuissa). Olisi ihanaa vaikka muuttaa unelmiensa asuntoon, ja suunnitella sen sisustusta... Tai lähteä reissuun. Tai jotain, mikä olisi aivan erilaista kuin tämä arki. Mutta ei auta, päivä kerrallaan pitää tämä elämä elää.

Täti punainen

Kp 3, runsas vuoto jatkuu. Kipuja ei onneksi ole vieläkään kovasti, mutta mietin kuitenkin välillä buranan ottamista. Ehkä en nyt ota kuitenkaan, kun kuitenkin pärjään vielä ilmankin. Olo on silti aika vetämätön ja väsynyt.

Olen miettinyt, että tarkistan elintapojani, ja yritän elää terveellisemmin. Liikkuakin voisin enemmän. Pitäisi elää niin, että sen hedelmöittyneen munasolun olisi helppo kiinnittyä. Mutta ihan kaikkeen ei pysty itse kuitenkaan vaikuttamaan. Googlailin tilastoja, joiden mukaan jo minun ikäisenäni on huomattavasti paljon todennäköisempää se että munasolu ei kiinnity, kuin että kiinnittyisi. Tylyä luettavaa, etenkin kun se tilastollisesti kriittinen 35. ikävuosi tulee koko ajan lähemmäksi. Tässä vaiheessa sitä kiroaa, ja hakkaa päätä seinään kun "ei tullut hankittua lapsia nuorempana". Mutta, tehty mikä tehty, ei tälle asialle mitään enää voi. Täytyy vain koettaa elellä terveellisesti ja stressittömästi. As if.

Niagara

Kp 2. Vuoto on to-del-la runsasta. Veren mukana tulee paljon "hyytymiä", eli sitä limakalvoa luullakseni. Vaikka tämä touhu on tällaista blood bathia, niin jännää kyllä, kuukautiskipuja ei ole juuri ollenkaan. Ei mitään kramppaamista eikä jomottelua, edes päähän ei koske. On ainoastaan runsasta vuotoa. Tästäkin voi siis päätellä, että tämä kierto oli poikkeuksellinen, sillä normaalisti jos vuotoa olisi näin paljon, olisi olokin varmasti kivuliaampi (ehkä).

Sen unohdin kirjoittaa aiemmin, että maanantain ja tiistain välisenä yönä (jolloin se plussaviivakin hävisi kokonaan näkyvistä) tuli samanlainen hikoilukohtaus, kuin kolme vuotta sitten synnytyksen jälkeen (jolloin niitä tuli useita). Minun piti yöllä vaihtaa pyjaman paita kuivaan keskellä yötä. Mietin, että se hikoilu liittyi silloin kai estrogeenitasojen(?) laskemiseen. Nytkin se varmaan oli yhteydessä siihen, että hormonitasot normalisoituivat ja kuukautiset lopulta alkoivat.

Aikamoista hormonimyrskyä siis täällä. Henkisestikin myllertää, ja vaikka kuinka yritän olla järjen äänenä itselleni ("tällaista tapahtuu paljon, parempi onni ensi kerralla"), en voi välttää sitä että olo on ajoittain surullinen.

Huti tuli

Kp 1. Tänään aamulla alkoi pieni tihutteluvuoto, joka iltaa kohden muuttui normaalimmaksi kuukautisvuodoksi. Eli se siitä sitten. Neljännen yrityskierron pituudeksi tuli 29 päivää, mikä oli päivän-pari pidempi kuin tähän asti. En siis olisi ehkä tajunnut olleeni raskaana, ellen olisi sunnuntaina tehnyt sitä positiivista testiä (ja jos muut oireet eivät olisi lopulta olleet niin selvät).

Harmitus on ollut suurta, kun tärppääminen oli niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Helpottunut olen ollut silti siitä, että vuoto alkoi tänään, eikä sitä tarvinnut monta päivää odotella. Ja nyt tiedän, että ovulaatio ja hedelmöittyminen ovat tapahtuneet. Jotta ensi kerralla en voisi syyttää ainakaan mahdollista piilevää hiivatulehdusta epäonnistumisesta, otin tänään sen gynekologini kesäkuussa määräämän hiivalääkeen (1 kapseli, 150 mg flukonatsoli).

1. yrityskierto 28 päivää (kp 1: 31.5.) 
2. yrityskierto 28 päivää (kp 1: 27.6.) 
3. yrityskierto 27 päivää (kp 1: 25.7.) 
4. yrityskierto 29 päivää (kp 1: 21.8.)
5. yrityskierto xx päivää (kp 1: 19.9.)

Eipä ole helppoa, ei. Harmittaa.

Voi perse

Kp 29. Kuukautisia ei ole vielä näkynyt, ei edes sellaista pientä tuhrua. Tämä ei kuitenkaan lupaa mitään hyvää, sillä tein jo sunnuntai-iltana testin, joka näytti haaleaa mutta selkeää plussaa. Maanantai-aamuna testi näytti negatiivista, mutta siitä saattoi kuitenkin tietyssä kulmassa nähdä vähän plussaviivaa. Tänään aamulla testi ei näytä plussaa missään valossa vaikka testiä kuinka kääntelisin. :(

Kyseessä siis lienee kemiallinen raskaus, ja enpä olisi ollut edes tietoinen siitä, ellen olisi sunnuntai-iltana tyhmyyksissäni testiä tehnyt. Nyt sitten harmittaa ja kovasti. Tietysti nyt vain odottelen että kuukautiset alkaisivat, toivottavasti mahdollisimman pian.

Oireita on ollut vähän, alavatsalla on ollut painon tunnetta ja eilen varsinkin oli kova kylmähorkkakohtaus ja väsytti. Mutta joo, eivätköhän nuo oireetkin tuosta lopu sitä mukaa kun raskaushormonitaso laskee. Nyt "oireista" on jäljellä pelkkä puhdas vitutus...

Myhistelyä apteekissa

Kp 27. Uskalsin kuin uskalsinkin käydä tänään apteekissa ostamassa pari raskaustestiä. Tuli taas niin nolo teiniolo, aivan yhtä vaikeaa oli tehdä ostoksia intiimihyllyltä nyt kuin viimeksikin (vuosia sitten). Eniten pelkäsin sitä, jos joku tuttu näkisi minut testihyllyllä. No mutta, elämä on tätä jatkuvaa henkistä kasvua... Toivottavasti minulle tulee joskus aihetta tehdäkin noita testejä. Kuukautisten pitäisi alkaa huomenna tai tiistaina viimeistään, ja jos ei ala, niin sitten testaan.

Lauantai

Kp 26. Jotenkin minua jännittää nyt kovasti se miten tässä kierrossa oikein käy. Mitään raskausoireita ei siis ole, mutta silti ajattelin, että voisin kuitenkin käydä huomenna ostamassa raskaustestin tai pari. En ole ehtinyt vielä kertaakaan testailla, sillä kuukautiset ovat aina alkaneet ennen kuin on ollut edes aihetta epäillä mitään. Nyt kuitenkin ajattelin, että teen ihan huvikseni testin maanantaina, jos huomenna ei vuoto ala. Mutta joo, eipä tosiaan ole syytä edes epäillä nyt mitään, mikä sinänsä on tosi mälsää.

Juttelimme tänään saunassa miehen kanssa, että on kyllä tosi kivaa, että poikamme osaa jo niin paljon asioita. Elämä on hurjan paljon helpompaa, kun 3-vuotias syö, pukee ja käy vessassa itse, kävelee kauppaan ja nukkuu täydet yöt. Elämä vaikuttaa aivan normaalilta meille aikuisillekin! Tällaisessa elämäntilanteessa olisi helppo ottaa vastaan uusi vauva, kun vanhemman lapsen kanssa ei tarvitse temppuilla vaippojen kanssa tai raahata sitäkin vaunuissa paikasta toiseen. Lisäksi luulen, että poikakin olisi kypsempi jakamaan vanhempien huomiota vauvan kanssa nyt, kun hän on saanut olla pitkään silmäterämme. Mutta katsotaan onnistuuko meidän yrityksemme, ja suodaanko meille sitä toista lasta ollenkaan...

Tunnustus

Sain Juttukuplan Jubulta tunnustuksen, jee!

Tunnustuksen sääntöihin kuuluisi jakaa tämä eteenpäin suosikkiblogeilleen, mutta koska niin moni seuraamani blogi on tämän tunnustuksen jo saanut, olen tylsä enkä nimeä tällä kertaa ketään. Tulin kuitenkin hyvin iloiseksi siitä, että tähänkin blogiin on lukijoita löytynyt.

Nyt taitaa olla kp 25. Kuukautiset voisivat alkaa sunnuntaina tai maanantaina, jos kierto pysyisi 27-28 päivän pituisena. Pieniä alavatsatuntemuksia on jatkunut tiistaista lähtien, mutta hyvin vaimeasti. Näitä ei siis todellakaan voi tulkita raskausoireiksi. Tällä hetkellä fiilarit ovat pikemminkin kuukautistyyppisiä, joten eiköhän se uusi kierto sieltä kohta napsahda päälle.

Vihlontaa

Kp 22. Tänään kaupassa käydessäni tuntui kävellessä välillä kohdun kohdalla pientä vihlontaa. Hullu alkaa tietysti luulotella jo vaikka mitä, mutta kun katsoo historiaa taaksepäin, niin onhan noita vihlontoja ollut. Nyt tämä tuntemus oli vain aivan keskellä kohtua, ihan alavatsalla siis.

Muuten tuntuu, että jotkut PMS-tyyppiset raivotautioireet nostavat taas päätään. Moni asia ärsyttää ylenpalttisesti tässä vaiheessa kiertoa. Tämä siis enteilisi sitä että kuukautiset alkavat viikon päästä. Katsellaan miten käy.

Viikko loppuu

Kp 20. Eipä mitään uutta millään rintamalla. Ei ole erikoisia tuntemuksia suuntaan taikka toiseen. Tänään on tosin mahaan sattunut ja närästänyt, mutta se johtui erään suuren ruotsalaisen huonekalujätin rasvaisista lihapullista (yih, ei enää ikinä niitä!).

Nyt olisi vielä reilu viikko tätä kiertoa jäljellä. Toivoisin niin kovasti onnistumista, mutta pessimisti minussa aavistelee, että tuskin tälläkään kertaa tärppää. Mutta yrittänyttä ei panna, sanoo vanha sananlaskukin.

Tää oli taas tässä

Kp 16. Eiköhän se yritys tälle kierrolle ollut nyt tässä. Välillä tulee sellaisia nopeita kivoja fiiliksiä, että "kyllähän meillä voisi tärpätä tässä kierrossa", mutta enimmäkseen olo on tyyppiä "ei tästä mitään tule ikinä kuitenkaan". Ainakin mielialat siis vaihtelevat. Ovulaatiota en (edelleenkään) ole tunnistanut, mutta näin kierron puolivälissä on valkovuoto juoksevampaa ja kirkkaampaa.

Olin niin säälittävän taikauskoinen, että ostin pari päivää sitten jopa greippimehua. Eipä siitä mitään iloa taida olla, makukin on niin karvaan hapan ettei tee mieli juoda. (Hmm, huomaan, että taidan itse henkisellä tasolla kovastikin sabotoida tätä yritystä, what's wrong with me...?)

Kierron puoliväli (taas)

Kp 14. Kierron puoliväli on täällä taas. On vaatinut jälleen ylimääräistä viitseliäisyyttä saada mitään tapahtumaan peiton alla, sillä lapsi on ollut kipeänä, ja me kaikki olemme nukkuneet huonosti viime yöt. Täytyy kuitenkin nyt yrittää edes näin kierron keskipaikkeilla, jos sitä joskus toivoo raskautuvansa.

Tukka putkella

Kp 6. Tällä kertaa kuukautiset ovat kestäneet vähän pidempään kuin aiemmin. Nyt on jo 6. kiertopäivä, ja vieläkin on huomattavissa merkkejä vuodosta. Onko tämä nyt hyvä vai huono asia, jos vuotopäiviä tulee lisää? Heilahtelevatko nyt jotkut hormonitasot jossakin? Kunpa tietäisinkin.

Stressihormonitasot ovat ainakin korkealla. Töitä on ihan pirusti, ja alkavan viikon ajatteleminen väsyttää jo valmiiksi. Tukka putkella painetaan, pettymyksestä toiseen.

(Huomaatteko, kuinka positiivisella mielellä olen jo valmiiksi? Pitäisiköhän minun mennä jollekin myönteisen ajattelun kurssille?)

Jäiden polttelua

Kp 3. Kuukautiset ovat olleet nyt jo totuttuun tapaan runsaat, mutta eivät onneksi enää yhtä kivuliaat kuin alkukesästä. Kaikkeen näköjään turtuu, myös aidanseipäänä olemiseen. Mutta mälsää tämä uuden kierron aloittaminen kuitenkin taas on. En nyt tiedä että miten tästä pitäisi edetä, että saisi maksimoitua tsänssit onnistua. Pitäisikö sitä kuitenkin tuhlata rahojaan ovistestailuun, vai riittääkö että taas jauhan tästä samasta asiasta näin kierron alussa, ja kuitenkin jätän testailun tekemättä...?

Uusi kierto, taas

Kp 1. Edellinen, eli kolmas yrityskierto jäi 27 päivän pituiseksi. Eilen illalla alkoi tulla tuttuun tapaan pienen pientä tuhruvuotoa, ja tänään kuukautiset sitten alkoivat oikeasti.

Tässä on nyt itselleni muistiin kiertojen pituudet tähän asti:

1. kierto 28 päivää (kp 1 30.5.)
2. kierto 28 päivää (kp 1 27.6.)
3. kierto 27 päivää (kp 1 25.7.)
4. kierto xx päivää (kp 1 21.8.)

Nyt sitten yritämme jo neljännessä kierrossa. Viimeksi meillä tärppäsi kolmannessa kierrossa, nytpä ei tärpännyt. Jotenkin vetää mielen matalaksi, kun muutenkin kaikki (työ)asiat tuntuvat tahmaavan elämässä. Mutta, eipä auta itku markkinoilla. Uutta yritystä kai taas kehiin. Nyt en kyllä halua mitään naama irvessä jyystöä, pitää löytää joku tasapaino tähänkin touhuun, kaikesta huolimatta. Laskennallisesti hedelmällinen aika alkaisi kuun lopussa, ja ovulaatio saattaisi näiden kiertojen perusteella olla 4.9., ehkä. 

Viikonlopun loppu

Kp 26. Vähän jomottaa alavatsalla, liekö ne kuukautiset sieltä kohta tulossa. Närästää, koska söin mantelikakkua. Väsyttää, koska on jo myöhäinen ilta.

Mies kyseli tänään että milloin saadaan tietää miten kävi tässä kierrossa. Vastasin sille, että hey honey, eipä kannata pidättää hengitystä, sillä ne laskennallisesti otollisimmat päiväthän jäivät tällä kertaa käyttämättä. Eiköhän sitä taas sitten tiistai-iltana ala tulla merkkejä uudesta kierrosta. Olisikin kyllä tosi hyvä juttu jos kierto nyt pysyisi säännöllisenä.

Viikonloppu

Kp 25. Ei mitään uutta. Näppylöitä on naamassa, ja luulen, että syynä tähän on tohtori Fazer sekä lähestyvät kuukautiset. Seksiä ei olla harrastettu piiiitkään aikaan, sillä a) eihän siitä olisi mitään hyötyä enää tässä vaiheessa ja b) ei huvita. Jännää, että tästä tulikin vauvakuumeblogin sijasta selibaattiblogi. Oh well, onneksi tämä ei ole niin vakavaa.

Ei tunnu missään

Kp 22. Ei ole oireita mitään mihinkään suuntaan. Naamassa ehkä vähän näppylöitä taas. Työstressi on kova. Ei muuta raportoitavaa.

Sunnuntaita

Kp 19. Perjantaina juili oikealle alavatsaan, tänään juilii vasemmalle alavatsaan. Mitään raskausoireita nuo vihlomiset eivät siis ole, kun kipupiste vaihtuu noin tiuhaan. Olo on vielä aika flunssainen, päivällä ihan pyörrytti kun kävelin kaupasta. Eilen illalla tosin join muutaman skumppalasillisen hyvässä seurassa, mutta en kyllä mitään lärtsiä vetänyt kuitenkaan, ei siis mitään krapulaa tänään... Pitää mennä ajoissa nukkumaan että jaksaa huomenna puurtaa töissä.

Väsymystä

Kp 18. Välillä tuntuu että ei ole kyllä mitään järkeä tässä meidän touhussamme. Laskennallisesti kaikkein otollisin aika jyystölle olisi ollut tiistaina ja keskiviikkona. Mitä teimme me? Olimme niin väsyneitä iltaisin, että ihan turhaa kränää ja möksötystä tuli kaikesta, ja eipä sitten todellakaan harrastettu seksiä tiistaina eikä keskiviikkona. Ei vaan huvittanut, ei ollenkaan. Tavallaan harmittaa (taas kerran) hukkaan heitetyt mahdollisuudet, mutta ehkä on kivempi, että mitään ei hampaat irvessä väännetä. Ensi kierrossa en kyllä todellakaan jaksa ottaa paineita mistään.

Töihin ja päiväkotielämään sopeutuminen loman jälkeen on ollut raskasta. Olen ollut nyt lisäksi flunssainen, mikä tietysti pahentaa väsymystä. Maha oli eilen kipeä, välillä juili kovastikin oikealta alavatsalta. Hetken jo ajattelin että tämä on umpisuolentulehdus, mutta eipä se siltä nyt onneksi vaikuta. Mietin, että oisko se ollut jotain ovulaation jälkijomotusta, mutta tiedä häntä.

Kierron keskikohta

Kp 13. Työhönpaluu loman jälkeen on ollut rankkaa. Väsyttää, eikä mikään - seksi mukaan lukien - huvita. Varma ehkäisykeino on näköjään tekemällä tekeminen, sellainen ei ole kenestäkään kivaa.

Huomioita tästä kierrosta: Tuntuu, että olo on jotenkin normaalimpi, ehkäpä hormonitasot alkavat pikkuhiljaa tasoittua. Naama kuitenkin on huonommassa kunnossa kuin viime kuussa, näppylät kukkivat. Liikaa suklaata lomalla.

Ja heinäkuussa totesin, että niistä raskausmonivitamiinitableteista tulee paha olo. Ei auttanut, vaikka otin niitä aamulla, päivällä tai illalla, ruoan yhteydessä tai ilman. Aina muutaman tunnin kuluessa tabun ottamisesta tuli äklö olo ja inhottavia röyhtäyksiä. Päätin laittaa monivitamiinit jäähylle, ja ostin apteekista pelkkää foolihappoa. Se ei näytä aiheuttavan mitään sivuvaikutuksia, ja tabletti on ihanan pienikokoinen ja helppo niellä. Jännää sinänsä, että en muista neljä vuotta sitten saaneeni mitään ällötyksiä vitamiinitableteista. Vanhuus ei näemmä tule yksin...

Mies odottaa sängyssä sanomalehteä lukien. Mikä mahtava esileikki. Mutta velvollisuus kutsuu, täytyykin tästä mennä.

Loman loppu

Kp 7. Kuukautiset loppuivat eilen, ja onneksi tällä kertaa vuoto ei ollut hurjan runsasta eivätkä kivut liian tuskallisia (yhden panadolin otin toisena vuotopäivänä). Nyt sitten pitäisi jaksaa innostua uudelleen yrittämisestä tällä kolmannella yrityskierrolla.

Mielenkiinnosta tsekkasin apteekissa ovulaatiotestien hintoja. Ajattelin kokeilla sitä digitaalista testisarjaa, mutta sen suolainen hinta sai päättämään sen, että testailen sitten tulevissa kierroissa, jos ei tulosta ala tulla. Neljä vuotta sitten meillä tärppäsi juuri kolmannella yrityskierrolla. Nyt alkavat paineet olla kovat onnistumisen suhteen, sillä kaksi ensimmäistä kiertoa meni kuitenkin enemmän tai vähemmän kokeilufiiliksissä. Argh.

Kp 1

Edellinen kierto oli melkein kellonlyömälleen samanpituinen kuin ensimmäinenkin kierto, yhteensä siis 28 päivää. Eilen illalla oli häivähdys verta valkovuodon joukossa, ja tänään kuukautiset sitten alkoivat kunnolla.

Taas on luonnollisestikin pettynyt olo. Inhottaa jo valmiiksi miten kivuliasta tuskaa nämä menkat tulevat olemaan, toivottavasti olisivat edes vähän helpommat kuin viimeksi. Ja nyt taas vannon, että ostan apteekista ovulaatiotestejä. Olisi nimittäin kiva tietää tapahtuuko koko ovulaatiota edes.

Tänään kaikki on ihan plääh, mutta uutta yritystä sitten kehiin taas, eipä se muukaan auta.

Pitkä kuuma kesä

Toinen yrityskierto lähestyy loppuaan, nyt on kp 27. Olo on ihan samanlainen kuin kuukausi sitten kierron lopussa, eli voi olettaa kuukautisten olevan tulossa pian. Välillä alavatsalla jomottelee eri puolilla, rintojakin vihloo. Reilu viikko sitten alkoi sellainen yleisvitutus, hermostun suuresti pienistäkin asioista miehelle ja lapselle. Onkohan minulle kehittynyt joku massiivinen PMS, mikä alkaa oireilla jo kaksi viikkoa ennen kuukautisia...? Toivottavasti nämä mielialavaihtelut tasoittuisivat pian, plöh.

Loma on kuitenkin tähän asti sujunut ihan mukavasti, ja mökillä on paikoitellen päässyt jopa rentoutumaankin. Ehkä tämä tästä.

Lomalla lompsis

Kesälomareissussa ollaan rähjäännytty, mutta työstressi on ehkä vähän helpottanut. Olin reilun viikon käyttämättä tietokonetta ja nettiä, ja se oli oikeastaan aika vapauttavaa.

Nyt on kiertopäivä ...15 (piti ihan kalenterista laskea). Jos tämäkin kierto on sen 28 päivää pitkä, niin ovulaation pitäisi olla jotakuinkin tänään. Kuten tavallista mitään tuntemuksia ei ole. Seksiä on harrastettu about joka toinen päivä, eli tietty seuraavassa kierrossa on sen suhteen vielä tehostamisen varaa. Jyystöä jyystön vuoksi, sepä kuulostaa romanttiselta (not).

Noh, nyt vaihteeksi taas en tiedä että mitä oikeastaan toivoisin tapahtuvaksi. Haluaisinko kuitenkin enemmän uusia uramahdollisuuksia kuin toisen lapsen? Ja toisaalta, eipä kumpaakaan ole minulle varmasti luvattu, ei nousukiitoista uraa eikä lasta. Käteen voi jäädä myös se tyhjä kortti.

Heinäkuu

Kp5, ja vuoto on vähitellen loppumassa. Kohta sitten voi taas alkaa kokeilla josko tärppäisi. Koska otollisimmat päivät ajoittunevat kesälomareissulle, niin suuria toiveita ei tälläkään kierroksella ole. Ilmapiiri ei nimittäin liene kovin romanttinen, kun samassa hotellihuoneessa nukkuu kohta 3-vuotias lapsi... Noh, kylpyhuoneen oven saanee lukkoon (yst. terv. nimim. "Vainoharhainen"). Reissun takia en myöskään viitsi alkaa testata ovulaation ajankohtaa, teen sen sitten seuraavassa yrityskierrossa jos/kun sellainen tulee.

Kesäloma

Kp 4. Kuukautiset ovat olleet aika kivuliaat ja runsaat tähän asti. Kahtena päivänä (to ja pe) olen syönyt särkylääkkeitä, kun alavatsalla tuntui viiltävää kipua. Inhottavaa todellakin. Toivottavasti hormonit tästä nyt tasoittuisivat, ja menkatkin asettuisivat normaalimmaksi. Mietin, alanko olla tähän lapsentekoon liian vanha, kun tämä hormonipyöritys on näin rankkaa. Viimeksi olin yrityksen alkaessa sen neljä vuotta nuorempi, ehkäpä sillä on ollut merkitystä...?

Eilen alkoi kesäloma, ihanaa! Työputki on ollut aika rankka, ja takki sitä myöten tyhjä. Pääasia, että saamme olla koko perhe nyt yhdessä.

Turvoke

Kp 2. Olen aika väsynyt nyt. Pitäisi vielä pari päivää jaksaa paahtaa töissä, ennen kuin voi aloittaa kesäloman. Nämä luomukuukautiset ovat kyllä todellinen "blood bath" verrattuna aikaan kierukan kanssa. Mikä vaiva ja miten epämukavaa, etenkin kun päätä särkee, alaselkää jomottaa ja turvotusta riittää.

Uusi kierto

Kp 1. Kirkas verinen vuoto alkoi tänään aamulla. Eilen illalla oli jo häivähdyksen pieni aavistus tummasta tuhruvuodosta, mutta en sitä laske vielä kierron aluksi. Ensimmäisen yrityskierron pituus oli siis tasan 28 päivää. Tämä on ehkä vähän lyhyt kierto minulle, sillä ennen kierrot olivat 30-32 päivää, mutta ei tuo mitenkään poikkeuksellisenkaan lyhyt ole.

Nyt sitten kärvistellään taas näiden oikeiden kuukautisten kanssa (onneksi ostin viimeksi sitten ison kasan tamponeja!). Fiilis on suoraan sanottuna pettynyt. Jotenkin sitä ehti muutamassa viikossa lietsoa itsensä uskomaan, että jo ensimmäisellä kierrolla voisi tärpätä. Erilaiset tuntemuksetkin hämäsivät. Jo sunnuntaina (kp 26) illalla minulla oli vähän huono olo, ja sama krapulainen fiilis tuntui jatkuvan tälläkin viikolla (sitä samaahan minulla oli silloin viime kierron alussakin). Väsytti ja oli kylmä. Ehdin jo toivoa, että nuo tuntemukset olisivat olleet raskausoireita, mutta eipä tietenkään...

Kohta alkaa kesäloma, eli optimaalisimmat yrityspäivät lienevät heinäkuun alkupuolella. Mietin, että pitäisikö ostaa kalliita ovulaatiotestejä, niin näkisi että tapahtuuko mitään. Mutta koska kohta tosiaan on loma (jee!), niin saatamme olla reissussa, eikä siellä jaksa ehkä testailla. We'll see.

Kuulostelua

Kp 17. Kun kuulostelen, niin välillä alavatsa tuntuu vähän erilaiselle. Miksi, sitä en osaa sanoa. Voisiko muka ovulaatio aiheuttaa jotain tuntemuksia, kun en aiemminkaan ole sitä tuntenut? Ehkäpä tämä on elimistön totuttelua eloon ilman hormoniehkäisyä, kierukan poistosta on kuitenkin vasta se reilu pari viikkoa. Erilaisia tuntemuksia eri yrityskierroilla oli jo neljä vuotta sitten, niistä on siis turha vetää mitään johtopäätöksiä. 

Mietin jälleen ovulaation testaamissa tulevissa yrityskierroissa... Toisaalta, onko sillä niin merkitystä tietää päivälleen ovulaation ajankohtaa, jos/kun itse jyystöä harjoitettaisiin tarpeeksi usein (olettaen että siittiöt säilyvät jonkin aikaa toimintakykyisinä)?

Tuttavien raskausuutisointi facebookissa aiheuttaa taas pienen pientä kateutta (ja ärtymystä). Miksi nuo juuri nyt, ja miksi ei me jo heti heti heti...?

Kierron puoliväli

Nyt taitaa olla kp 14, eli laskennallisesti ovulaation pitäisi olla näitä aikoja täällä. Sitähän ei sitten tiedä milloin se oikeasti tapahtuu, vai tapahtuuko ollenkaan tässä kierrossa. Joidenkin laskureiden mukaan hedelmällisimmät päivät olisivat huomenna ja torstaina.

Fiiliksistä sen verran, että vatsa on tuntunut vähän oudolta, mutta se nyt voi tietty olla mitä vaan. Kirkasta limaa on ehkä enemmän. Väsyttää.

Hii-o-hei-vaan

Papa-kokeen tulos tuli, ja se oli hyvä, kaikki on kunnossa (luokka 1). Näytteestä oli kuitenkin löytynyt myös hiivasientä, ja nyt mietin, otanko lääkärin määräämän suun kautta otettavan hiivalääkkeen vai en. Vaikka sitä lääkettä ei suositella raskaana oleville, niin pieniä kerta-annoksia voidaan ilmeisesti tarpeen vaatiessa määrätä heillekin. Ja koska en nyt siis edes ole raskaana, niin en usko että lääkkeestä on mitään haittaa sinänsä (ja lääkärikin reseptiä kirjoittaessaan tiesi että raskausyritys on päällä). Nyt vain mietin, että onko minulla hiivan oireita vai ei, kun en halua suotta ottaa mitään lääkitystä. Lääkärin ohjeissa kun lukee, että jos on kutinaa JA kokkareista valkovuotoa, niin sitten voi lääkkeen syödä. Nyt pelkkä tietoisuus siitä että näytteessä oli merkkejä hiivasienestä alkaa kutittaa, yyh.

Minulla oli selvästi hiivaa n. pari kuukautta sitten, mutta oireet menivät puikolla ja voiteella pois. Sitä edellisen kerran hiiva pukahti päälle viime syksynä vahvan antibioottikuurin jälkimainingeissa. Se olikin elämäni ensimmäinen hiivatulehdus, eli pitkään sainkin olla ilman tätä vaivaa. Nyt fiilisten puolesta voisi olla jotain pientä kihelmöintiä ja kutinaa, mutta valkovuoto ei kuitenkaan ole hiivatyyppistä. Ostin maitohappobakteerikapseleita suun kautta nautittaviksi, jos se toisi edes henkistä helpotusta...

Lasten ikäerosta

Lapsemme täyttää loppukesästä kolme vuotta. Jos meillä kävisi tuuri kuten viimeksi, ja meillä tärppäisi  nopeasti, voisi meillä ensi vuonna olla jo sisarus lapsellemme. Ikäero olisi silloin (pienimmillään) neljä vuotta. Jos raskautumisessa kestää pidempään, niin sitten tietysti ikäero lasten välillä kasvaisi.

Neljä vuotta tuntuu minusta nyt ihan hyvältä ikäerolta*), vaikka aikoinaan sitä ajatteli että kaksikin vuotta olisi ollut tavoiteltava ikäero. Todellisuudessa ei kyllä olisi tullut mieleenkään ruveta hankkimaan toista lasta kesällä 2010. Silloin oli juuri päässyt raskaimman vauvavaiheen ohi, ja elämä alkoi tuntua taas helpommalta. Poika kasvoi ja oppi uusia asioita, ja hänen kanssaan saattoi matkustella ja tehdä juttuja, joita vauvan kanssa olisi ollut vaikea ellei mahdotontakin tehdä.

Ja nyt huomaa, että vaikka poikamme puhuu paljon ja oppii koko ajan itsenäisemmäksi, on hän silti vielä pieni. Hän tarvitsee paljon huomiota vanhemmiltaan, etenkin kun on arkipäivisin päiväkodissa. Lähes poikkeuksetta hän haluaa öisin kävellä viereemme nukkumaan, ja totta kai me hänet sänkyymme otammekin (ja onneksi hankimme sen 180 senttiä leveän sängyn, jossa mahdumme kaikki kolme suhteellisen tuskattomasti nukkumaan). Poikamme saa olla ainoa lapsi ja keskipisteenämme vielä ainakin vuoden ajan, ja sen kyllä hänelle ilolla suon.

*) Ja on parempikin että  neljä vuotta tai enemmän tuntuu nyt hyvältä, koska ei tässä ole enää vaihtoehtoja valita mitään pienempääkään ikäeroa...

Keksiviikko

Kierukan poiston jälkeen alkanut vuoto on nyt (kp 8) kutakuinkin loppunut, hyvä niin. Toivotaan, että hormonitasot lähtisivät tästä normalisoitumaan. Närästyskin onneksi loppui.

Huomaan käyväni koko ajan malttamattomammaksi, kun toivoisin että meillä tärppäisi mahdollisimman pian. Järki kuitenkin sanoo, ettei tässä vielä muutamiin kuukausiin kannata kovin jännittää. Samaan aikaan on silti toiveikas ja pessimistinen fiilis. 

Leivoin tänään kaurakeksejä keskiviikon kunniaksi. Lopputuloksena oli yksi uuninpellin kokoinen jättikeksi. Ei se mitään, kyllähän sitäkin syö.

Närästystä

Plääh, mihinköhän hormonitasojen vaihteluun minun tämänhetkinen huono oloni mahtaa liittyä...? Viikonlopusta lähtien minua on närästänyt ja välillä on ollut kuvottava olo. Raskausoireiksi näitä ei voi vielä tässä vaiheessa luulotella, etenkin kun vuotoa on tullut vielä tänäänkin (kp 6) vähän. Tämä on joko stressiperäistä närästystä ja mahanpolttelua, tai sitten ihan jotain oikeaa tautia. Päätäkin särkee.

Aloitin raskausmonivitamiinien syömisen nyt kierukan poiston jälkeen. Vitamiinien syöminen on niitä harvoja asioita mitä voi itse konkreettisesti "tehdä" raskautumisen eteen (jyystämisen lisäksi tietty). Huomaan, että kolmessa vuodessa on tapahtunut tuotekehitystä, sillä ennen vitamiinien annostus oli 1-2 tablettia per päivä, ja nykyään otetaan vain yksi tabletti päivässä, annostukseltaan siis tuplasti vahvempi tabu kuin ennen. Ihan fiksu muutos, pillereiden nieleskely ei ole koskaan ollut mitenkään erityisen hauskaa.

Allergialääkkeiden ottamisen lopetin viime viikolla, sillä vaikka lääkäri lupasi että niitä voi syödä rauhassa niin kauan kuin ei tiedä olevansa raskaana, niin on kivempi fiilis kun ei tarvitsisi käyttää mitään ylimääräistä lääkitystä edes yritysvaiheessa. Siitepölymäärät ovat olleet selvässä laskussa, eli pärjään nyt ilman lääkkeitäkin.

Päivämääriä

Tässä muistiin kirjoitettuna viime päivien tapahtumia:

Tiistaina 29.5. kävin gynekologilla poistattamassa kierukan. Lääkäri oli ihanan empaattinen, juttelimme paljon synnytyksestäni, joka vieläkin vähän kaihertaa mielessä parin vuoden jälkeenkin. En sano, että pelkäisin synnyttämistä, mutta jos tulen vielä raskaaksi, niin haluaisin kyllä mieleni rauhoittamiseksi käydä juttelemassa pelkopolin kätilöiden/lääkäreiden kanssa tapahtuneesta. Gynekologi toivotti onnea matkaan (ja jos ei vuoden kuluessa tärppää, niin sitten tutkimuksiin). Ai niin, papa-koe otettiin myös, ilmeisesti lääkäri soittaa, jos on jotain häikkää. Ja nyt kun lasken, niin tämä kierukka ehti olla käytössä melkein 2,5 vuotta. Heippa vaan sillekin.

Keskiviikkona 30.5. alkoi tulla illalla pientä tuhruvuotoa, joka torstaina 31.5. muuttui ihan kunnon veriseksi vuodoksi. Vuoto on jatkunut runsaana sen jälkeen. Tai siis, vuoto on runsasta verrattuna niihin mitättömän pieniin kierukan aikaisiin aavistuskuukautisiin, jolloin en tarvinnut edes kuukautissuojia. Kuulemma romahtava progesteronitaso(?) saa aikaan tämän vuodon. Homma vaikuttaa menevän ihan saman kaavan mukaan kuin viimeksikin kierukan poiston jälkeen, eli voisi laskea uuden kierron lähteneen käyntiin keskiviikkona. Tänään olisi siis kp 4. Mutta sitä en ihan keksi, että miten munasarjat saavat tiedon siitä, että nyt nollattiin laskurit, ja että ovulaatiolle olisi tarvetta parin viikon sisällä...? Onneksi tämä ei ole mun osaston säätöhommia, ja siksi toisekseen, eipä kannattane olla liian optimistinen raskautumismahdollisuuksien kanssa vielä näiden ensimmäisten kuukausien aikana.

Alku

Tästä alkaa nyt uusi päiväkirja, jonka aiheena on toive toisesta lapsesta. Ensimmäistä päiväkirjaani en voi enää jatkaa, sillä en muista sen salasanaa...  Blogini on kuitenkin luettavissa vielä täällä.

Perheessämme on siis kohta kolmevuotias ihana poika. Toivoisimme hänelle nyt sisarusta. En tiedä onko tämä töiden puolesta hyvä vai huono elämäntilanne yrittää hankkia toista lasta, mutta en usko että mahdollisuutemme tästä ajan mittaan ainakaan paranevat. Ensimmäistä blogia pitäessäni olin "vähän alle 30-vuotias", enää en ole.

Ehkäisystä on nyt luovuttu, katsotaan mihin tämä matka meidät vie.