perjantai 11. tammikuuta 2013

Diabeteshoitajalla

Nyt on sitten käyty tapaamassa neuvolan diabeteshoitajaa, joka on erikoistunut ohjastamaan nimenomaan raskausdiabeetikoita. Käynnillä käytiin läpi se jo etukäteen saamani tietopaketti ruokavaliosta, ja sain lisäksi oman verensokerimittarin (ja liuskoja ja neuloja). Se mittari on tosi hieno, ja sen saa hygieniasyistä pitää omanaan (kiitos kaupunki!).

Ensimmäinen mittauskin harjoiteltiin vastaanotolla, ja täytyy kyllä sanoa, että ei sattunut yhtään niin paljon kuin kuvittelin. Olin mielessäni verrannut tätä hemoglobiininäytteen ottamiseen, ja sehän kirpaisee ihan kunnolla, kun neula niissä vehkeissä on niin iso. Tässä verensokerimittarissa se neulasysteemi on tosi nopea ja näppärä, ja mikä tärkeintä, se neula on ohut kuin mikä! Tämä tietysti aiheutti vastaanotolla omat ongelmansa, kun kylmät sormeni eivät helpolla suostuneet valumaan verta edes sen puolikkaan mikrolitran verran... Opin siis, että käsiä kannattaa lämmitellä kunnolla ennen mittausta, niin näytettäkin saadaan tarpeeksi.

Olen jo mittaillut muutamia verensokeriarvoja kotona, ja kaikki lukemat ovat tähän asti olleet onneksi reilusti alle tavoitearvojen. Yritän tietysti syödä nyt suositusten mukaan, ja erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että ilta- ja aamupalan väli ei olisi yli kymmentä tuntia (niin että se aamun paastoarvo ei nousisi liian korkeaksi, kuten siinä sokerirasitustestissä kävi sen 12 tunnin paaston jälkeen). Sitä vain jäin pohtimaan, että kun mitataan se aterian jälkeinen arvo, niin lasketaanko se mittausaika 1 h aterian alkamisesta vai lopettamisesta...?

Ruokajutuista keskustellessamme tultiin siihen johtopäätökseen, että saan aivan liian vähän kalsiumia ruoasta, joten minun täytyy alkaa syödä kalkkitabletteja. Kun se hemoglobiinikin oli alhainen, ostin apteekista rautatabletteja, joita ei tarvitse syödä tyhjään vatsaan. Ajoitan tablettien ottamisen niin, että rautatabletin syön aamulla, ja kalkit illalla, ettei niille yhteisvaikutusta tulisi.

Toistaiseksi olen siis ihan hyvällä mielellä tämän raskausdiabetesdiagnoosini kanssa, kun tämä mittailu vaikuttaa yksinkertaiselta hommalta. Tajuan tietysti, että verensokerien hallinta käynee koko ajan sitä vaikeammaksi mitä enemmän raskausviikkoja tulee. Toivottavasti kuitenkin ruokavaliohoidolla pärjättäisiin mahdollisimman pitkälle, but we'll see.

4 kommenttia:

  1. Tsemppiä raskausdiabeteksen hoitoon. Uskon, että hyvin se menee. Muista kuitenkin, että ei pidä kuihduttaa itseään syömättömyydellä, vaan siinä vaiheessa jos tavallinen ruoka kohtuullisina annoksina nostaa sokerit liian korkealle, pyydä insuliinihoitoa lisäksi. Kokemuksesta voin sanoa, ettei sekään ole niin kamala juttu, mitä voisi kuvitella.

    VastaaPoista
  2. Sinut on haastettu. Katso www.tuttirallia.blogspot.com

    VastaaPoista
  3. Huh, mikä lisähaaste tuommoinen raskausdiabetes. Toivottavasti pysyy hyvin hallinnassa. Sinulle on tunnustus blogissani! :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos tunnustuksista Viola-mamma ja Jubu!

    VastaaPoista