Kp 2. Vuoto on to-del-la runsasta. Veren mukana tulee paljon "hyytymiä", eli sitä limakalvoa luullakseni. Vaikka tämä touhu on tällaista blood bathia, niin jännää kyllä, kuukautiskipuja ei ole juuri ollenkaan. Ei mitään kramppaamista eikä jomottelua, edes päähän ei koske. On ainoastaan runsasta vuotoa. Tästäkin voi siis päätellä, että tämä kierto oli poikkeuksellinen, sillä normaalisti jos vuotoa olisi näin paljon, olisi olokin varmasti kivuliaampi (ehkä).
Sen unohdin kirjoittaa aiemmin, että maanantain ja tiistain välisenä yönä (jolloin se plussaviivakin hävisi kokonaan näkyvistä) tuli samanlainen hikoilukohtaus, kuin kolme vuotta sitten synnytyksen jälkeen (jolloin niitä tuli useita). Minun piti yöllä vaihtaa pyjaman paita kuivaan keskellä yötä. Mietin, että se hikoilu liittyi silloin kai estrogeenitasojen(?) laskemiseen. Nytkin se varmaan oli yhteydessä siihen, että hormonitasot normalisoituivat ja kuukautiset lopulta alkoivat.
Aikamoista hormonimyrskyä siis täällä. Henkisestikin myllertää, ja vaikka kuinka yritän olla järjen äänenä itselleni ("tällaista tapahtuu paljon, parempi onni ensi kerralla"), en voi välttää sitä että olo on ajoittain surullinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti