Tänään tuli täyteen 20 viikkoa raskautta, eli puolessa välissä ollaan virallisesti! Enää pitäisi jaksaa se toinen puoli tätä odotusta.
Sokereita olen mittaillut säännöllisesti. Viime viikolla muutamat aamupaastoarvot olivat vähän koholla taas, mutta sen jälkeen nekin ovat onneksi pysyneet alle raja-arvojen. Vielä kun keksisi, että mikä se on se vaikuttava tekijä millä niitä aamun arvoja voisi helpommin kontrolloida? Liikunnan määrä edellisenä päivänä varmasti vaikuttaa, samoin syöminen - jotenkin... Verenpaineet ovat kotimittauksissani olleet tosi alhaiset, mutta parempi niin. Muistelen, että edellisessäkin raskaudessa paineet olivat alhaisimmillaan juuri näin keskiraskaudessa.
Olo on muutenkin ihan kohtalaisen hyvä, nuhaisuuskaan ei juuri nyt niin pahasti vaivaa. Tietysti kun näin nyt kirjoitan, niin kohta kuitenkin iskee norovirukset ja kuumeet päälle, mutta minkäs teet. Onneksi myös mies ja lapsi ehtivät ottaa ne influenssarokotteet ennen tätä tautisesonkia.
Ylihuomenna olisi sitten vuorossa rakenneultra. Jännittää taas aika paljon, että mitä sieltä näkyy. Toivottavasti pikkuhemmolla olisi kaikki sisäelimet tallella ja oikein päin paikoillaan... Mökeltäjän potkiskelut ja pyörimiset alkavat jo vilkastua ja tuntua vaikka esim. istuisinkin työpöydän ääressä ja puuhailisin muuta. Iltaisin potkuja on mahan läpi tuntenut muutaman kerran myös mies, kun makoilen hiljaa paikallani. Poikakin on halunnut kokeilla mahaa, mutta hän ei malta pitää kättään tarpeeksi kauan paikoillaan että tuntisi vielä mitään. Innoissaan hän kuitenkin jo on tulevasta isoveljen roolistaan.
Farkkujen nappi alkaa kiristää siihen malliin, että verkkarit olisivat jo se mukavin asuste. Pohdin uusien äitiysfarkkujen ostamista, ellen löydä kaapista kaivamalla niitä vanhoja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti