Tänä viikonloppuna mieltä on vähän painanut se, että en oikein ole tuntenut vauvan liikkeitä. Alkuviikosta potkut tuntuivat ihan napakastikin, mutta nyt ei taas oikein tule potkun potkua, vaikka miten koettaisin kuulostella. Jotain ihan pientä ja nopeaa muljahtelua olen muutaman kerran saattanut tuntea, mutta jotenkin harmittaa, kun se ei liikehdi paremmin tunnistettavasti. Mies yrittää lohduttaa, että kyllähän pikkuhemmonkin pitää saada levätä ja kasvaa, mutta minä haluan että se potkii (että saisin mielenrauhan)! *huokaus*
Kävin tänään taas hiihtämässä, ja se kyllä tuntuu ihan mukavalta urheilulajilta. Kun vetelee pertsaa, niin se ei paina mahassa yhtään, ja hiki kuitenkin tunninkin lenkillä jo tulee. Tänään tosin hiihtokeli ei ollut paras mahdollinen, suojakelillä sukset lipsuivat vähän. Mutta eipä tässä mitään vauhtiennätyksiä ajetakaan takaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti