Ällöö

Tänään puoliltapäivin irtosi limatulppa. Olin vähän hämmästynyt, mutta tajusin homman nimen kuitenkin pian. Ekassa raskaudessa en moiseen törmännytkään. Nettisivut sanovat, että limatulpan irtoamisesta kuluu keskimäärin 1-7 vuorokautta synnytyksen käynnistymiseen. Tässäpä sitä nyt sitten odotellaan. Olo on ainakin vähän krapulainen, päätä särkee ja väsyttää. Lisäksi lievästi samanlainen olo, kuin jos kuukautiset olisivat alkamassa. Vielä ei kuitenkaan tunnu mitään supistuksia.

Nothing happens

Supistelutkin loppuivat sitten viime aamuyöstä. Sen jälkeen ei ole tuntunut mitään missään. Että tähän se lupaava kypsyminen sitten pysähtyi. Tänään olen ihan reippaana pyörinyt koko päivän kaupungilla siinä toivossa, että liikkuminen auttaisi käynnistelyssä. Lienee turha toivo. Eipä vaan jaksaisi millään odottaa... :P

Ballonkia

Kävin tänään ballonkikäynnistyksessä sairaalassa. Kanava oli juuri ja juuri sormelle auki, ja siitä juuri ja juuri sai sen ballongin asennettua. Se täytettiin 50 ml:lla vettä klo 14. Sitten lähettivät kotiin, ja käskivät ottaa yhteyttä viimeistään vuorokauden kuluttua jos mitään ei tapahdu. Se laitto oli vähän kivulias, kun paikat olivat niin kiinni ja takana, mutta hyvä että onnistui kuitenkin.

Kotona sitten kärvistelin ja yritin ottaa iisisti. Koko ajan oli alavatsalla tuntemuksia, ja välillä melkein supistelikin tuntuvasti. Vessassakäynti oli aluksi ikävää, mutta parin tunnin päästä jo helpompaa. Tästä päättelin, että paikat ovat antaneet jo vähän periksi. Lopulta klo 19 uskalsin vetää ballonkia vähän napakammin, ja sieltähän se sitten ulos tulikin. Soitin sairaalaan, ja sieltä oli ohjeena tulla näytille.

Lääkäri tutki nyt illalla kohdunsuun uudelleen, ja se oli kuin olikin 3-4 cm auki (kanavaa on pari senttiä myös jäljellä). Kuitenkin päättivät nyt niin, että on parempi että palaan kotiin odottelemaan että homma käynnistyisi itsestään ja luonnollisesti. Jos ei nyt viikkoon mitään tapahdu, niin ensi keskiviikkona pitää taas ottaa yhteyttä synnärille. Nyt siis toivon, että rentoutuminen kotona auttaisi, ja supistukset lähtisivät käyntiin, ja homma etenisi itsestään. Alku on ihan hyvä tähän asti, toivotaan että sama tahti jatkuisi...

Äitiyslomalla

No niin, taas on kuukausi vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Äitiyslomakin ehti jo alkaa, ja viisi viikkoa olisi nyt jäljellä laskettuun aikaan.

Neuvolassa ja lääkärillä on käyty, ja mahan kasvua seuraillaan. Sf-mitta huitelee yläkäyrillä, ja ultrakin näytti että vauvan koko olisi vähän keskikäyrän yläpuolella. Sokerit ovat kyllä pysyneet toistaiseksi sallituissa rajoissa ruokavaliolla, jota on tosin pitänyt nyt viime aikoina kovasti tarkentaa. Vauva potkii napakasti, ja maha tuntuu isolta ja on iso, mutta mitään liitoskipuja pahempia kremppoja ei ole vielä. Turvotusta on vähän, sormusta en väkisin enää tunge sormeen, ja sukkien reunoista jää nilkkoihin raidat. Verenpaineet ovat onneksi matalalla. Yllättäen en ole kärsinyt juuri ollenkaan siitepölyallergiasta tänä keväänä, eikä allergialääkkeitä ole tarvinnut vielä ollenkaan. Toivottavasti ei tarvitsekaan.

Juuri nyt en osaa oikein orientoitua, että mitähän sitä pitäisi tai haluaisi tehdä. Kauheasti tietysti olisi kotihommia, vauvan kamojen pesua yms., mutta varsinaista intoa niiden tekemiseen ei vielä löydy. Vielä voisi tehdä jotain omiakin juttuja, kun lapsella on muutama päivä maksettua päiväkotiakin jäljellä. En kyllä enää joka päivä sitä sinne vie, ja kesäkuusta alkaen esikoinen jääkin sitten kokonaan kotiin minun kanssani. Mutta ehkä tämä päivärytmi tästä vielä asettuu uomiinsa.

Aika juoksee

Huomenna tulee jo 31 raskausviikkoa täyteen. Mihin viime kuukausi on oikein kadonnut??? Aika tuntuu juoksevan hurjaa vauhtia, laskettuun aikaankin on enää kaksi kuukautta.

Maha on kasvanut kovasti, ja se tuntuu jo aika isolta ja raskaalta. Liitoskivut vaivaavat, kävely tai sohvaltanousu saattaa vihlaista ikävästikin tuolla lantion seudulla välillä. Kivuttomia mahan kovenemisia tulee silloin tällöin iltaisin kun olen väsynyt. Muuten olo on ihan kohtalaisen hyvä. Jonkun oudon mahataudin sairastin viikko sitten, mutta onneksi sekin paha olo meni ohi parissa päivässä.

Neuvolassakin kävin pari viikkoa sitten, siellä oli kaikki ihan ok. Sokereiden kanssa pitäisi olla tarkkana, ja mittailla niitä tarpeeksi usein, mutta se on ollut vähän vaikeaa pitkien työpäivien ja epäsäännöllisen elämän takia. Pitää ryhdistäytyä etteivät arvot nouse liian korkeiksi.

Loppuviikosta minulla on keskusteluaika lääkärille, toivottavasti siellä ehditään puhua kaikki mieltä vaivaavat asiat läpi. Töitä olisi hurjasti, kauheasti pitäisi vielä saada aikaiseksi ennen äitiysloman alkamista. Vappukin on ihan kohta. Puuh.

Sekalaista settiä

Flunssa alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Vastustuskyvyn heikkenemisen kunniaksi pukahti viikko sitten huuliherpeskin ylähuuleen (edellisen kerran kärsin huuliherpeksestä neljä vuotta sitten edellisen raskauden aikana...). Onneksi sekin on jo häviämässä, kiitos huulilaastareiden.

Kelaankin tein tällä viikolla ne anomukset, kun Kelan täti oli lähettänyt kirjeen jossa muistutti, että pelkällä raskaustodistuksella ei saa mitään avustuksia eikä päivärahoja. Ystävällistä sinänsä huolehtia. Nyt pitäisi vielä jaksaa selvittää mitä todistuksia tarvitaan hakemuksen liitteeksi.

Kävimme myös Keski-Euroopassa pienellä minilomalla, ja lentomatkat ja kaikki muukin sujui ongelmitta. Oli kyllä mukavaa vaihtaa maisemaa täysin, vaikka näinkin lomallakin öisin työstressiunia.

Vauva potkiskelee kovasti. Kohtahan sen pitäisi olla jo noin kilon painoinen pötikkä jos kaikki on hyvin. Nimiasiat mietityttävät, ja on vaikea keksiä yhtä hyvää suosikkia tyttöjen ja poikien nimistä. Monet hyvät nimet on jotenkin pilattu, kun sukulaisissa tai tuttavissa on samannimisiä... Ehkä tämä ajatus vielä jotenkin tästä jalostuu.

Neuvolalääkäri

Tänään oli rv 25+2 kunniaksi neuvolalääkärikäynti. Siellä kaikki oli ok. Verensokeriarvot ovat kotimittauksissa pysyneet raja-arvojen alla, ja samoin verenpaineet ovat myös olleet hyviä. Muutenkin kaikki oli ok, lääkäri jopa kurkkasi nopeasti (huonolaatuisella) ultralla sikiötä, ja siellä lapsiveden määrä yms. näytti kuulemma normaalilta.

Eilen tuli kutsu äitipolille keskustelemaan "synnytyspelosta", eli suomeksi sanottuna pyysin terkkarilta lähetteen koska haluan käydä jonkun kanssa läpi sen edellisen ei-niin-hauskan synnytyksen. Josko siitä jotain voisi ymmärtää tai oppia.

Kelan toimistossakin kävin tänään kyselemässä noita äitiysetuusasioita, että miten niitä nyt sitten tällä minun vähän monimutkaisella historiallani lasketaan. Kelan täti ystävällisesti selvitti laskuperusteet soittamalla jonnekin, ja sain selkeät ohjeet lomakkeiden täyttämiseksi. Jätin samalla kertaa raskaustodistuksenkin jo valmiiksi toimistoon, eli nyt minun pitää vain täyttää ne itse hakemuslomakkeet.

Inhottava flunssa on vaivannut minua koko tämän viikon. Pojalla oli kuumetta ja räkätautia viime viikolla, ja häneltä sitten sain tämän räkiksen itselleni. Olo on ollut todella väsynyt ja tukkoinen, toivottavasti tämä tästä tokenisi. Pikkuinen ainakin potkiskelee kovasti, joten toivottavasti se ei ole taudista kärsinyt.