Äitiyslomalla

No niin, taas on kuukausi vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Äitiyslomakin ehti jo alkaa, ja viisi viikkoa olisi nyt jäljellä laskettuun aikaan.

Neuvolassa ja lääkärillä on käyty, ja mahan kasvua seuraillaan. Sf-mitta huitelee yläkäyrillä, ja ultrakin näytti että vauvan koko olisi vähän keskikäyrän yläpuolella. Sokerit ovat kyllä pysyneet toistaiseksi sallituissa rajoissa ruokavaliolla, jota on tosin pitänyt nyt viime aikoina kovasti tarkentaa. Vauva potkii napakasti, ja maha tuntuu isolta ja on iso, mutta mitään liitoskipuja pahempia kremppoja ei ole vielä. Turvotusta on vähän, sormusta en väkisin enää tunge sormeen, ja sukkien reunoista jää nilkkoihin raidat. Verenpaineet ovat onneksi matalalla. Yllättäen en ole kärsinyt juuri ollenkaan siitepölyallergiasta tänä keväänä, eikä allergialääkkeitä ole tarvinnut vielä ollenkaan. Toivottavasti ei tarvitsekaan.

Juuri nyt en osaa oikein orientoitua, että mitähän sitä pitäisi tai haluaisi tehdä. Kauheasti tietysti olisi kotihommia, vauvan kamojen pesua yms., mutta varsinaista intoa niiden tekemiseen ei vielä löydy. Vielä voisi tehdä jotain omiakin juttuja, kun lapsella on muutama päivä maksettua päiväkotiakin jäljellä. En kyllä enää joka päivä sitä sinne vie, ja kesäkuusta alkaen esikoinen jääkin sitten kokonaan kotiin minun kanssani. Mutta ehkä tämä päivärytmi tästä vielä asettuu uomiinsa.

Aika juoksee

Huomenna tulee jo 31 raskausviikkoa täyteen. Mihin viime kuukausi on oikein kadonnut??? Aika tuntuu juoksevan hurjaa vauhtia, laskettuun aikaankin on enää kaksi kuukautta.

Maha on kasvanut kovasti, ja se tuntuu jo aika isolta ja raskaalta. Liitoskivut vaivaavat, kävely tai sohvaltanousu saattaa vihlaista ikävästikin tuolla lantion seudulla välillä. Kivuttomia mahan kovenemisia tulee silloin tällöin iltaisin kun olen väsynyt. Muuten olo on ihan kohtalaisen hyvä. Jonkun oudon mahataudin sairastin viikko sitten, mutta onneksi sekin paha olo meni ohi parissa päivässä.

Neuvolassakin kävin pari viikkoa sitten, siellä oli kaikki ihan ok. Sokereiden kanssa pitäisi olla tarkkana, ja mittailla niitä tarpeeksi usein, mutta se on ollut vähän vaikeaa pitkien työpäivien ja epäsäännöllisen elämän takia. Pitää ryhdistäytyä etteivät arvot nouse liian korkeiksi.

Loppuviikosta minulla on keskusteluaika lääkärille, toivottavasti siellä ehditään puhua kaikki mieltä vaivaavat asiat läpi. Töitä olisi hurjasti, kauheasti pitäisi vielä saada aikaiseksi ennen äitiysloman alkamista. Vappukin on ihan kohta. Puuh.

Sekalaista settiä

Flunssa alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Vastustuskyvyn heikkenemisen kunniaksi pukahti viikko sitten huuliherpeskin ylähuuleen (edellisen kerran kärsin huuliherpeksestä neljä vuotta sitten edellisen raskauden aikana...). Onneksi sekin on jo häviämässä, kiitos huulilaastareiden.

Kelaankin tein tällä viikolla ne anomukset, kun Kelan täti oli lähettänyt kirjeen jossa muistutti, että pelkällä raskaustodistuksella ei saa mitään avustuksia eikä päivärahoja. Ystävällistä sinänsä huolehtia. Nyt pitäisi vielä jaksaa selvittää mitä todistuksia tarvitaan hakemuksen liitteeksi.

Kävimme myös Keski-Euroopassa pienellä minilomalla, ja lentomatkat ja kaikki muukin sujui ongelmitta. Oli kyllä mukavaa vaihtaa maisemaa täysin, vaikka näinkin lomallakin öisin työstressiunia.

Vauva potkiskelee kovasti. Kohtahan sen pitäisi olla jo noin kilon painoinen pötikkä jos kaikki on hyvin. Nimiasiat mietityttävät, ja on vaikea keksiä yhtä hyvää suosikkia tyttöjen ja poikien nimistä. Monet hyvät nimet on jotenkin pilattu, kun sukulaisissa tai tuttavissa on samannimisiä... Ehkä tämä ajatus vielä jotenkin tästä jalostuu.

Neuvolalääkäri

Tänään oli rv 25+2 kunniaksi neuvolalääkärikäynti. Siellä kaikki oli ok. Verensokeriarvot ovat kotimittauksissa pysyneet raja-arvojen alla, ja samoin verenpaineet ovat myös olleet hyviä. Muutenkin kaikki oli ok, lääkäri jopa kurkkasi nopeasti (huonolaatuisella) ultralla sikiötä, ja siellä lapsiveden määrä yms. näytti kuulemma normaalilta.

Eilen tuli kutsu äitipolille keskustelemaan "synnytyspelosta", eli suomeksi sanottuna pyysin terkkarilta lähetteen koska haluan käydä jonkun kanssa läpi sen edellisen ei-niin-hauskan synnytyksen. Josko siitä jotain voisi ymmärtää tai oppia.

Kelan toimistossakin kävin tänään kyselemässä noita äitiysetuusasioita, että miten niitä nyt sitten tällä minun vähän monimutkaisella historiallani lasketaan. Kelan täti ystävällisesti selvitti laskuperusteet soittamalla jonnekin, ja sain selkeät ohjeet lomakkeiden täyttämiseksi. Jätin samalla kertaa raskaustodistuksenkin jo valmiiksi toimistoon, eli nyt minun pitää vain täyttää ne itse hakemuslomakkeet.

Inhottava flunssa on vaivannut minua koko tämän viikon. Pojalla oli kuumetta ja räkätautia viime viikolla, ja häneltä sitten sain tämän räkiksen itselleni. Olo on ollut todella väsynyt ja tukkoinen, toivottavasti tämä tästä tokenisi. Pikkuinen ainakin potkiskelee kovasti, joten toivottavasti se ei ole taudista kärsinyt.

Neuvolaa

Tänään on tasan 4 kuukautta jäljellä laskettuun aikaan, ja sen kunniaksi oli taas neuvolakäynti. Kaikki oli siellä ihan OK, ja mieskin ehti tällä kertaa mukaan jutustelemaan. Verenpaineet ja verensokerit ovat olleet kunnossa (ja sokereista minun pitää raportoida vain, jos mittausarvot ylittävät raja-arvot). Vauvan syke löytyi potkiskelun ja muljahtelun jälkeen helposti, bumtsi-bum.

Tämä keskiraskaus tuntuu tällaiselta odottelulta nyt vain. Vielä on pitkä aika äitiyslomaan, ja paljon työhommia on sitä ennen tiedossa. Stressiä pukkaa, mutta pitää koettaa ottaa rennosti. Pääasia, että pysyisin toimintakuntoisena ja terveenä.

Möyrintää

Mikäli yhtään osaan tehdä lajintunnistusta oikein, asuu vatsassani nykyään möyrivä mäyrä (samanlainen kuten edelliselläkin kerralla). Jos ei satu terävä taekwondo-potkiminen huvittamaan, niin sitten aloitetaan pyöriskely ja muljahtelu, mikä näkyy kauas mahan ulkopuolellekin. On kyllä hauskaa, että liikkeet ovat koko ajan selvempiä, ja mahan kovuudesta ja muodosta voi arvailla, että kummalla puolella napaa sikiö mahtaa makoilla.

Tuskaillen olen todennut, että minun pitäisi kuitenkin raahautua äitiyshousuostoksille. Vaikka löysin ne neljä vuotta vanhat farkut kaapista, ja ne tuntuvat ihan mukavilta, niin niiden kangas onkin jo niin kulunutta ja kauhtunutta, että ei niitä ihmisten ilmoilla kauheasti tohdi pitää. Haluaisin toiset samanlaiset housut, vaan mistä löytäisin moiset...? Kivoja paitojakin voisi hankkia.

Uskalsin muuten tehdä viikonloppuna ensimmäisen ostoksen tälle pikkuiselle. Ostin vauvanpeittoon sopivan vaaleanpunaisen muumipussilakanan (jonka mukana tuli ehkä tarpeeton tyynyliinakin). Koska pussilakana oli reilussa tarjouksessa, ostin sen, sillä niin pienen tytön kuin pojankin voi laittaa sen alle nukkumaan.

Aaahhhhh...

...se tunne, kun voi vaihtaa kiristävät farkut kaapista löytyneisiin ihaniin äitiysfarkkuihin! Helpottavaa, todellakin (eikä tarvitse pelätä, että housut tippuvat, jos jättää napin ja sepaluksen auki). Keskivartalo sinänsä näyttää vielä vain plösöltä, mutta ehkä se raskausmaha alkaa jossain vaiheessa erottua kunnolla...

Ja pikkutyyppi on jaksanut taas viikonlopun jälkeen potkiskella ihan urakalla. Nyt näkyy napakat potkut jo ulospäin mahan heilahtamisena. Se ilahduttaa äitiä kovasti. <3